Harris, Charlaine: Veren muisti

Merlotte’s-baariin tehdään palopommi-isku. Koska nykyään baarin omistajan Sam Merlotten tiedetään olevan kaksiluontoinen, epäilykset kohdistuvat heti Bon Tempsin muodonmuuttajavastaiseen väestöön. Sookie Stackhousella on kuitenkin omat epäilyksensä. Hänen rakastajansa Ericin ja tämän jälkeläisen Pamin raivostuttavan salamyhkäiset juonittelut meinaavat kuitenkin viedä Sookien huomion kokonaan toisaalle. Kun sekä työ- että rakkauselämä ovat uhattuina, Sookie ei totisesti tyydy sivustakatsojan rooliin. Tultuaan vähitellen vedetyksi mukaan juonitteluihin hän ymmärtää, että tilanne on vielä uhkaavampi - ja kuolettavampi - kuin hän olisi voinut arvatakaan.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Monet ovat arvostelleet sarjan pitkittämistä, ja onhan siinä toki vinha perä. Mennäänhän jo kirjassa nro 11. Eihän tässäkään kirjassa oikeastaan tapahdu mitään uutta. Sookie on jälleen kerran vaarassa, ja jälleen kerran hän yrittää selvitä tilanteesta omien kykyjensä avulla, mutta lopulta apuun on pyydettävä lauma yliluonnollisia kavereita.

Kirjan alussa Samin baariin hyökätään, eikä oikein ole selvää, että kuka tai mikä on hyökkäyksen takana. Samaan aikaan Sookie yrittää luovia nykyisen ja entisen vampyyripoikaystävänsä kanssa, kämppiksinä hottikset keijusukulaiset, järkättävänä yhdet vauvakutsut ja sekaan soppaan heitetään vielä haltijat, noidat ja muodonmuuttajat (sisältää myös ihmissudet).

Joten kirja on täynnä sekalaista porukkaa, joilla itsekullakin on omat ongelmansa. En oikein tiedä, olenko tyytyväinen Sookien mieselämään. Onhan Eric joo siis kiva ja silleen. Kuuma pakkaus, eikä Billikään olisi kai huono vaihtoehto.

Kirja kuitenkin tahmaisuudesta huolimatta etenee piirun verran lopussa. Mutta vaikea sanoa, että miten tarina on tarkoitus sitoa pakettiin kahdessa seuraavassa osassa. Vaikea kuvitella, että kaikille tarinoille saadaan nätti loppu, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Väkeä tässä nyt joka tapauksessa on jo kuollut yhden kaupungin verran, eli varmaan järkevää lopetella sarjaa pikkuhiljaa. Muuten alkaa väki loppua kesken. Tässä kirjassa oli jotenkin muutenkin ehkä aavistuksen surullisempi taustavire, kuin aiemmin. Tiedä sitten, johtuuko se lopun vääjäämättömästä lähestymisestä. Näitä kirjoja on kuitenkin ollut hauska lukea.

Sarjaa en ole ensimmäistä kautta lukuunottamatta katsonut telkkarista, joten en ole perillä, että miten paljon tarina eroaa telkkarista.

Roberts, Nora: Happy Ever After - Jotain sinistä

”Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.”

Lapsuudenystävät Mackensie, Emmaline, Laurel ja Parker pyörittävät menestyvää hääpalveluyritystä. Työn ohella kolme heistä on jo onnistunut löytämään rakkauden itselleenkin, mutta hääsuunnittelija Parker Brown on kiinnostuneempi BlackBerrystään kuin sulhonmetsästyksestä.

Parker on säntillinen säihkysääri, joka saa loihdittua jokaisen asiakkaansa hääpäivästä täydellisen, mitä ikinä tielle sitten tuleekin. Hänellä on homma täydellisesti hallussa – kunnes Malcolm Kavanaugh sotkee kaiken. Prätkän selässä viihtyvä entinen stuntmies ei todellakaan edusta sitä mitä hallittu Parker luulee kaipaavansa. Mutta tuntemattomia ovat rakkauden tiet…

Jotain sinistä on Nora Robertsin morsiussarjan romantiikkaa tulviva päätösosa.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Viimeinen eli 4. osa Morsius-sarjaa. Luin tämän englanniksi, kirjastossa ei sattunut olemaan suomenkielistä versiota, joten nappasin samalla Kindlelle, kun otin toisenkin Nora Robertsin kirjan.

Kirja on aivan samaa kaavaa noudattava romanttinen tarina aina-niin-tehokkaasta Parkerista, ja vähän kapinallisesta Malcolmista. Tässä ei rakennettu mitään isompaa draamaa missään vaiheessa vaan tarina eteni kohti kaikkien tiedossa olevaa loppuratkaisua. Tässä ei lienee tarvitse varoitella spoilereista, kaikkihan me kai tiedämme, miten nämä tarinat lopulta päättyvät. Eroa on kai vaan tavassa, miten pitkä matka on maaliin asti. Tässä tapauksessa maali taitaa olla se vihkialttari. Nytkin löytyi toki pientä sählinkiä ja muuta matkalta, mutta aika vähän.

Näitä kirjoja oli mukava lukea jo ihan tuon edellisen takia. Ei tarvitse jännittää, että kuka saa toisensa, ja kuka kuolee seuraavaksi. Vaikka ei näissäkään kirjoissa kuolemalta kokonaan vältytä. Ja ihan hauska lukea erilaisista häistä, suomessahan naimisiin mennään päivällä ja illalla juhlitaan aamunkoittoon asti. Mutta ilmeisesti jenkeissä on hyvinkin yleistä juhlia päivällä, ja illalla samassa tilassa järkätään jo toiset häät? Ihan uusi juttu itselleni. 

Suosittelen taas romanttisen kirjallisuuden ystäville, laadukkaasti nämä ovat kuitenkin kirjoitettu. Ja pidän tällaistä hienovaraisesta rakkaudesta ja seksistä enemmän kuin näistä viimeaikojen hittituotteista, kuten Fifty Shades of Grey jne. Ihmiset ovat puhtoisia, välittävät toisista, ja ovat ah-niin-syper-ihania toisilleen. Siis ne hyvikset, pahikset ovat ilkeistä äitejä, jotka pannaan kyllä ruotuun. Mutta ei se höttö näissä haittaa, kukaan tuskin hakee näistä kirjoista mitään syvällistä lukukokemusta?

Sarjassa aiemmin:
Osa 1: Jotain uutta
Osa 2: Jotain vanhaa
Osa 3: Jotain lainattua

Salama, Annukka: Piraijakuiskaaja

"Rufus ja Unna. Ihan kuin joku King Kong ja Naomi Watts."

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Vauhdikas skeittarimimmi lautaili sarjan avausosassa suoraan lukijoiden sydämiin. Kakkososassa faunoidijengi tuulettaa Kalifornian auringossa, jossa Joonea kuumottavat soljuvat kitarasoundit ja paikallisen studion tarjoama levytysdiili. Jännitettä ilmaan tuovat myös aaltoja kesyttävä salaperäinen sisaruspari ja Unnan taustojen jäljitykseen liittyvät riskit: maailman viimeinen tulielementin edustaja ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat arka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?

Piraijakuiskaajan kyydissä tunteet ovat kuumia, vaahtopäät korkeita ja metsästäjien moraali kylmäävän matala. Sekä sydän että surffilauta heittävät volttia Unnan ja faunoidijengin ihmeellisiä tapahtumia vilisevällä lomalla!

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Edellistä osaa jaksoin kehua monin ylistävin sanoin. Eikä tämä kakkososakaan jää toisesksi. Kieli on edelleen nuorekasta, hyvin rikasta ja silti luontevaa. Tarina on jännittävä, ehkä yliampuva, mutta tässä se ei haittaa yhtään.

Se mikä tässä nyt vähän tökki, oli taas tämä peruskuvio: Tyttö on ns. työväenluokkaa ja poika on rikas ja suojeleva. Porukka tosiaan matkustaa Kaliforniaan etsimään tietoa Unnan biologisesta perheestä. Mukaan eksyy sisarukset, jotka ovat sidoksissa mereen ja tarina kertoo myös heistä. Harmittavasti ei edelleenkään oikein kerrota kaikista. Mutta pitäähän jättää seuraaviinkin osiin jotain. En edes tiedä, moniosaiseksi tämä on suunniteltu? Ehkä normitriologia.

Kirjan loppu nyt oli taas sitä luokkaa, että teki mieli ravistella jotakuta. Kirjan hahmoista siis. En sano, ketä, ettei tule spoilattua. Mutta, jatkoa kuumeisesti odottaen...

Sarjassa aiemmin:

Osa 1: Käärmeenlumooja

Clare, Cassandra: Kadotettujen sielujen kaupunki

Rakkaus. Veri. Petos. Kosto. Miten paljon Clary on valmis maksamaan pelastaakseen poikaystävänsä?

Kun Clary Fray saa vihdoin tavata poikaystävänsä Jacen, hän huomaa kauhukseen, että Lilith-demoni on kietonut Jacen ja Claryn ilkeän veljen Sebastianin kohtalot yhteen, ja että Jacesta on tullut pahuuden palvelija.

Clary on valmis tekemään mitä tahansa rakkaansa puolesta, hän on valmis jopa kuolemaan - mutta voiko hän lunastaa Jacen hengen antamalla tämän sielun joutua kadotukseen?

Cassandra Clare on nuori newyorkilainen kirjailija, jonka Varjojen kaupungit -sarjan kirjat ovat nousseet heti ilmestyttyään New York Timesin bestseller-listalle. Manhattanin maisemasta inspiraationsa saanut sarja yhdistää vetävällä tavalla nykyaikaa, urbaania nuorten todellisuutta ja myyttisiä ja yliluonnollisia aineksia.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Alunperin olin sitä mieltä, että tämän sarjan olisi voinut lopettaa jo siihen alkuperäiseen kolmanteen kirjaan. Mutta, nämä uudetkin kirjat ovat hyvin kirjoitettu, ja tarina tempaa mukaansa, joten kyllä nämäkin lukee ihan mielellään.

Pisteet siitä, että kirjassa on myös muita suhteita, kuin normaaleja kiltti tyttö - paha poika -tarinoita. Mm. miesten välinen parisuhde kuvataan normaalisti. 

Kirjan alussa Jace on kateissa, mutta hän löytyy kyllä aika nopeasti. Tosin, Jace ei enää ole oikein oma itsensä, ja Clare lähtee pelastamaan häntä (tottakai). Eräs kirjan alussa ollut juonikuvio jää niin auki, että toivottavasti se käsitellään loppuun viimeisessä osassa. Kirjassa edetään tarinaa monen eri ihmisen näkökulmasta, ja välillä tarina vaihtuu ehkä vähän liiankin tiheään. Parisuhteet ja niiden vaikeus tuntuvat olevan pääosassa melkein jokaisen kohdalla.

Kirjan lopussa tarina jää oletetusti niin kesken, että siitä on hyvä jatkaa seuraavaan osaan. Vaikka kirjaa lukee siis mielellään, niin toivon kuitenkin, että seuraava osa olisi jo viimeinen. Liika pitkittäminen on pahasta.

Carlin, Peter Ames: Bruce

Ensimmäinen Springsteenin elämäkerta 25 vuoteen, joka on tehty yhteistyössä tähden itsensä kanssa. Mitä myytin takaa paljastuu?

Yli neljä vuosikymmentä jatkuneen uransa aikana Bruce Springsteen on myynyt yli 120 miljoonaa levyä, voittanut 20 Grammya, kaksi Golden Globe -palkintoa sekä parhaan elokuvamusiikin Oscarin.

Syvällekäyvässä elämäkerrassa rocklegendan elämästä ja urasta puhuvat perheenjäsenet, entiset ja nykyiset bändikaverit, lapsuudenystävät, entiset tyttöystävät ja Springsteen itse.

Vaikuttavan tutkimustyön sekä Springsteenin ja hänen lähipiirinsä avoimuuden ansiosta Bruce pääsee yllättävän lähelle miestä myytin takana. Tuloksena on kaunistelematon kertomus vaikeissa perheoloissa kasvaneesta nuoresta miehestä, joka ponnisti New Jerseystä rokin jättiläiseksi ja koko Amerikan työläisten tuntojen tulkiksi.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Heti alkuun pitää sanoa, että en ole Bruce:n hillitön fani, mutta siitä huolimatta hänen musiikkiaan tulee kuunneltua paljonkin. Ja olenhan minä kerran ollut konsertissakin. Mutta, kuuluisan ja lahjakkaan miehen elämänkerta kiinnosti, joten ei muuta kuin kirja kirjastosta lukuun.

Kirjailija on todella, todella, perehtynyt aiheeseen. Ja varsinkin Brucen levyihin ja kappaleisiin. Aika iso osa kirjasta kertoo nimenomaan kappaleiden teosta. Mikä varmasti tosifania ilahduttaa, mutta itselleni, varsinkin biisit ennen Born in The USA -levyä, olivat aika outoja.

Toki kirjassa kerrotaan muutakin, lapsuus ja nuoruus, sekä myöhemmät avioliitot ja perheet. Perhe-elämä harmikseni jää aika vähälle kuvaukselle kuitenkin, mutta se ilahduttaa, että Brucen ystävyys-suhteet kuvataan hyvinkin tarkasti.

Tämä kirja sai itseni kaivamaan vanhat levyt Spotifyn uumenista, ja niiden tahtiin olen tässä nyt loman jälkeen työskennellyt. Sieltä löytyi hyviä kappaleita. Esim. Thunder Road oli itselleni uusi tuttavuus, vaikka kai onkin yksi tunnetuimmista kappaleista.

Yllätys oli ehkä se, että Bruce on todella tehnyt töitä menestyksen eteen. Hänellä on levyjen lisäksi lukematon määrä kappaleita valmiina, joita ei ole ikinä levytetty. Hän ei luovuttanut, vaikka jossain vaiheessa tuli lunta tupaan oikein kunnolla. Mistäköhän sitä itse saisi tuollaisen uskon omaan tekemiseensä?

Jones, Lisa R: Ihosi alla

Nuori opettajatar Sara McMillan saa varastohuutokaupan kautta käsiinsä tuntemattoman naisen uskaliaan päiväkirjan. Päiväkirjan eroottinen, tummasävyinen sisältö sekä järkyttää että kiehtoo häntä, eikä hän voi lakata lukemasta. Missä tuo synkkien fantasioiden Rebecca on nyt? Päästyään päiväkirjan pahaenteiseen viimeiseen merkintään Sara on varma, että Rebeccalle on tapahtunut jotain kamalaa.

Yrittäessään selvittää Rebeccan kohtaloa Sara päätyy kuin varkain elämään tämän elämää: sijaiseksi tämän työpaikalle taidegalleriaan, tutustumaan ihmisiin, joita Rebecca tunsi. Tähän joukkoon kuuluu myös kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: Mark Compton, gallerian dominoiva johtaja, ja salaperäinen Chris Merit, upporikas, tunnustettu taiteilija, joka on Comptonin pahin kilpakumppani ja vihollinen - syystä, josta Saralla ei ole aavistustakaan.

Sara tajuaa kulkevansa samaa polkua kuin Rebecca ja avautuvansa samalla uusille uskaliaille kokemuksille sekä altistavansa itsensä odottamattomalle vaaralle. Hänen löydettyään pelottavan seksikkäästä ja vallantahtoisesta miehestä kanavan tyydyttää salatuimmat halunsa millään muulla ei kuitenkaan tunnu olevan enää väliä… Mutta millaisia synkkiä salaisuuksia kukin kantaa? Miksi Sara joutuu kaiken sen keskiöön? Ja missä on Rebecca?

* * * * * * * * * * * * * * * *

Ja nyt joku varmasti heti miettii, että miksi ihmeessä luin heti perään toisen samanlaisen kirjan, jota juuri äsken haukuin (Crossfire - Sinuun kiedottu). Voin vakuuttaa, että mietin sitä itsekin. Mutta, puolustukseksi voin sanoa, että aloitin tämän kirjan kauan sitten. Alku vaan oli  niin huono, että tämä jäi muiden kirjojen jalkoihin. Tapoihini ei kuitenkaan kuulu jättää huonojakaan kirjoja kesken, ja nyt sitten hiljaisena hetkenä luin tämän loppuun.

Ja siis eihän kirja ole huono tai huonosti kirjoitettu, se ei vaan taas ollut minua varten. Mitään uutta ei tullut Fifity Shades Gray:n tai Crossfire:n verrattuna. Seksiä, höystettynä jollain aivan poskettomalla tarinalla. Ja taas miehet ovat rikkaita, komeita  ja valmiita hemmottelemaan  naista. Ja tietenkin, viime aikojen trendi näissä tarinoissa. Osapuolet ovat henkisesti niin rikki ja aivan umpikujassa tunteidensa kanssa.

Kirja saa kyllä pointsit siitä, että tässä oli hieman edes jännitystä sen suhteen, että mitä tapahtui Rebecalle. Valitettavasti tämä asia ei taida kuitenkaan niin paljoa kiinnostaa, että ainakaan hetkeen luen toista osaa. Varmasti jossain vaiheessa, heikkona hetkenä, napsin nämä e-kirja -kirjastooni, mutta se hetki ei ole vielä. 

Rouhiainen, Elina: Uhanalainen

Kaksi hahmoa taistelee revenneen taivaan alla. Saatan vain katsoa vierestä, kun he käyvät toisiinsa kiinni yhä uudestaan ja uudestaan.

Kallion kasvatti Raisa ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskellä repivää taistelua. Jos ei edes omiin tunteisiinsa voi luottaa – keneen voi?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Ikinä en haluaisi arvostella suomalaista kirjailijaa mitenkään negatiivisesti. Enkä tästäkään halua sanoa pahaa sanaa. En ehkä kuulu ihan kohderyhmään, mutta pidin ekasta osasta paljon. Tässä oli vaan alku jotenkin... tönkkö, sanoisin. Tuntui, että kieli oli kankeaa ja ei sujunut. Tähän jonkun verran saattaa toki vaikuttaa se, että luin samaan aikaan Annukka Salaman Käärmeenlumoojaa, joka todella lumosi minutkin.

Tarina kuitenkin vei mukanaan, enkä enää myöhemmin kiinnittänyt kieleen ja muutamaan hyvin omituiseen ratkaisuun niin huomiota. Raisa palaa siis Hukkavaaraan kohtaamaan taakseen jättämän elämän ja tietenkin ne karvaturrit, eli sudet. Tässä kirjassa ei perehdytty tarkemmin kyläläisiin, vaan tarina kulki enemmän Raisan ja muiden 'kapinallisten' ympärillä. 

Lopussa tarina jäi taas niin auki, että toivottavasti seuraava osa saadaan pian.

Day, Sylvia: Sinuun kiedottu

Eva ja Gideon aikovat pysyä yhdessä ikuisesti – hinnalla millä hyvänsä.

"Gideon Cross. Olin koukussa ensi katseesta lähtien. Hän oli sielunkumppanini, peilikuvani. Yhtä rikkinäinen kuin minäkin. Mutta vaarallisempi. Mitä syvemmälle upposimme toisiimme, sitä selvemmäksi kävi, että leikimme tulella. Tiesin, että Gideon tekisi mitä tahansa vuokseni, sillä sielumme olivat erottamattomasti yhteen kiedotut. Mutta onnemme tiellä oli esteitä. Kestäisikö rakkautemme – ja mikä olisi intohimomme hinta?"

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Varroitus: Spoilaa 2. osan loppua ja ihan lopussa on paha spoileri tämän kirjan loppuun. 

Taas yhden maailmanmenestysromaanin osa nro 3. En tiedä, miksi ihmeessä luen näitä, kun kuitenkin ensimmäinen olo on turhautuminen. Ensinnäkin, tämä oli seksiä, seksiä, seksiä ja vielä vähän seksiä. Ja olihan siellä (kai) joku tarinakin höysteenä.

Masentava ajatus, että vähän tsemppaamalla ja laittamalla seksifantasioita riviin, voisin olla miljonääri. No joo, en ehkä kuitenkaan. Kirjallinen lahjakkuuteni (=lahjattomuuteni) ei riitä siihen alkuunkaan. Mutta sitähän tämä on. Kuumia tunteita ja elämää suurempaa himoa  öh, siis rakkautta. Kirja alkaa edellisen lopusta, eli siitä, kun Gideon tappoi Evan vanhan vainoojan. Tässä sitten yritetään selvitä siitä kuiville, ja samoin yritetään samalla selvitä Evan pikkuisen ylikontrolloivasta äitylistä. Mukaan soppaan toki tunkee ylijumalaisen komea (tottakai) kämppis ja muutama muukin hottis kaveri. Miksi aina näissä kirjossa kaikki ovat niin yber komeita tai kauniita?

Tiedetään, otan nämä aivan liian vakavasti. Tämähän on vanhanajan tuhkimo-satu. Vaikkei morsmaikku tässä olekaan se katuojassa makaava kurjimus. Mutta jokainen tajuaa pointin. Miehen pitää olla komea, rikas, auktoriteettinen ja mielellään hieman kapinallinen. Muuten elämä ei ole elämisen arvoista. Tai siis ei sitä ainakaan kannata rakastaa.

Lopussa seuraa sitten se pahin killeri. Kirjasarja ei lopukkaan. Ja olen pakotettu lukemaan vielä yhden tätä. Koska onhan se kaikesta huolimatta selvitettävä, että miten tämä nyt ihan oikeasti loppuu ;-) 

Salama, Annukka: Käärmeenlumooja

”Se skeittasi kuin joku Tony fucking Hawk.”

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla henkeäsalpaavia voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti.

Käärmeenlumooja on faunoideista kertovan sarjan villin tyylikäs avausosa, joka yhdistää yliluonnollisia aineksia ja leiskuvaa intohimoa poikkeuksellisen vetävällä otteella. Annukka Salama (s. 1980) on tamperelainen nuorten- ja lastenkulttuurin moniosaaja. Käärmeenlumooja on hänen esikoisromaaninsa.

 * * * * * * * * * *

Todella hyvä kirja, nyt voi surutta kehua suomalaista kirjaa. Kirja on kirjoitettu puhekielen muotoon, ja usein niistä valitettavasti tulee aika kankeita. Mutta tästä ei. Kirjan tarina oli mukaansatempaava, ja vaikka taas jälleen olin yli-ikäinen kohderyhmään verrattuna, niin ei haitannut piirun vertaa. Porukan sanailu oli loistavaa.

Tämän osan ostin e-kirjana, mutta seuraava näyttää olevan paikallisessa kirjastossamme vapaana, joten käynpä sen illalla hakemassa. Luulen, että se tulee aika nopeasti luettua, sen verran faunoidien elämä kiinnosti. He ovat siis ihmisiä, joista yli 50 % on jotain eläintä. Kirjassa on mukana liskoja, norsuja, lepakoita, hevosia jne. Ja tottakai näin erikoinen kyky kiinnostaa muitakin, joten mukaan saadaan jännitystä metsästäjien muodossa. Päähenkilö Unna on ketterä kuin orava ja pitää pähkinöistä. Hän ihastuu Rufukseen, joka saa puolet ominaisuuksistaan liskoilta. Ja toki tähän saadaan myös vähän yllätysmomenttia mukaan, jota en tässä paljasta.