maanantai 23. syyskuuta 2013

Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa

Suurmenestykseksi noussut, säkenöivä romaani Leijapojan tekijältä - unohtumaton tarina kahden naisen kohtalosta ja ystävyydestä sotien haavoittamassa Afganistanissa
Mariam on vain 15-vuotias, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämänsä toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta.
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren ja rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä tulee Rashidin toinen vaimo.
Afganistanilaisnaisen kohtalosta määräävät miehet, sota, talibanien hirmuhallinto. Mutta Mariamin ja Lailan välille kasvaa ystävyys, joka on kaikkia näitä vahvempi – ja joka saa heidät yhä uudestaan taistelemaan toivon ja vapauden puolesta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 
Saman kirjailijan Leijapoikaa luin hieman ahdistuneena, mutta tämä kirja ihan oikeasti vähän pelotti etukäteen. Naisen asema on arka aihe, ja Leijapojassa sitä sivuttiin, mutta ei paljon. Tässä koko kirja kuitenkin pureutui aiheeseen.

Kirja on taas todella hyvin kirjoitettu, ja tarina kyllä vie mennessään. Mutta luin tätä siihen malliin, että sata sivua ja sitten piti lukea jotain kevyempää väliin. Alkoi muuten ahdistamaan liikaa. Länsimaisen kasvatuksen saaneena koko tuo touhu on vaan jotain niin käsittämätöntä. Tiedän, että Afganistanin tilanne on sodan runtelemassa maassa paha, se on sitä sukupuoleen ja ikään katsomatta, mutta onhan se käsittämätöntä, että miten yksi ihmisryhmä pystyy sanelemaan muiden elämän ihan täysin. Ehkä se kontrolli kumpuaa pelosta?

Tarinassa on kahden naisen limittäin kulkeva elämä, joka lopulta yhdistyy. Kirjassa vähän häiritsi se, että aina kun näkyi valoa tunnelin päässä, se osoittautui lopulta junan valoksi. Eli aina jotain meni pieleen. Loppu oli kuitenkin valoisampi monelta osin, vaikka siinäkin oli surullinen pohjavire.

Voin toki suositella kirjaa ja kirjailijan muitakin kirjoja, mutta itse taidan taas palata hetkeksi enemmän viihdekirjallisuuden pariin. Tällaisissa kirjoissa kumpuaa aina se turhautuminen, kun ei pysty mitenkään vaikuttamaan asioihin. Ja nyt tarkoitan sitä ihan oikeaa vaikuttamista näiden ihmisten elämään. Toki, hyväntekeväisyys auttaa paljon esim. lapsia ja naisia pakolaisleireillä, mutta taas siihen naisen asemaan ei täältä käsin voi juurikaan vaikuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...