sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Pratchett, Terry: Mort



Varakkaan tuntuinen joskin kovin luiseva herrasmies palkkaa nuoren Mortin oppipojakseen pestuumarkkinoilta. Eipä poika arvaa tekevänsä oppisopimuksen itsensä Kuoleman kanssa...

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 
Lainasin kirjastosta pari näitä kerralla. Itselleni uppoaa nämä kyllä paremmin suomeksi kaikesta huolimatta. Ei vaan mene mikään vitsi ohi.

Kuolema on paras näistä sarjoista, ainakin omasta mielestäni. Jotenkin tuntuisi lohdulliselta ajatella, että kyseessä tosiaan olisi kohtelias luinen kaveri, joka saattelee toiselle puolelle. Kuoleman yritykset oppia normaalia elämää ovat aivan loistavia.

Hän siis palkkaa Mortin oppipojakseen, Mort ei vaan oikein sisäistä hommaa, ja yrittää pelastaa jotain sellaista, jonka tarkoitus on kuolla. Tästä seuraa aikamoinen sotku. Mortin tunteita hämmentää nuori prinsessa, jonka siis piti kuolla ja Kuoleman ottotytär. Tyttären ja Mortin sanailu on myös sangen hupaisaa.

Edelleenhän kirjoissa ei ole mitään logiikkaa, mutta tässä oli parempi juoni kuin edellisissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...