Mather, Matthew: Kybermyrsky

Hyytävän realistinen teknotrilleri maailmanlaajuisesta kyberhyökkäyksestä ja sivilisaation romahduksesta

Mike Mitchell, kolmekymppinen insinööri Manhattanilta, havaitsee outoja häiriöitä radio- ja tietoliikenneyhteyksissä. New Yorkin puhelin-, tv- ja internetyhteydet katkeavat, ja käy ilmi, että Yhdysvaltain itärannikon infrastruktuuria hallitsevat tietoverkot ovat romahtaneet kyberhyökkäyksessä. Armeija on korkeimmassa valmiustilassa. Pian myös sähkö, vesi ja lämmitys katkeavat, ja talvinen Manhattan lamaantuu täysin.

New Yorkissa vallitsee hätätila, kun historian pahin lumimyrsky iskee kaupunkiin. Mike Mitchell taistelee perheensä selviytymisen puolesta sekasortoon vajonneessa kaupungissa, joka on taantunut keskiajalle, ja pakkanen kiristyy kiristymistään.

************************************************************************

Suomentanut Einari Aaltonen. 

Kirja, jossa ei ollut mitään yliluonnollista. Vaikka se onkin laitettu scifin alle. Kirja, joka nosti niskakarvat pystyyn. Tämä kaikki voisi olla hyvinkin todenmukainen skeenario. Ja onkin tänäpäivänä. Kirjassa menee pieleen moni asia. Itsestäänselvyyksistä tuleekin yllättäen jotain ihan muuta. Kuolema korjaa satoaan ympärillä, kun suuri joukko ihmisiä jää loukkoon Manhattanille jäämyrskyn iskiessä. 

Ihmismieli on kummallinen. Kun tieto ei enää kulje, niin mielikuvitus alkaa tehdä tepposia. Ei enää tiedä, kehen voi luottaa. Kirjassa vähän häiritsi se, että ihmeen kauan pieni porukka pystyy pitämämään oman linnoituksensa, kun muu tuhatpäinen joukko vaeltaa kadulla. Mutta toisaalta, ehkä se menisi oikeastikin noin. Henkilöt ovat mielestäni uskottavia. 

Pelottavan paljon sitä vaan ollaan nykyaikana teknisten vimpainten varassa. En tosiaan tiedä, miten pitkälle sitä itse pärjäisi ilman mikroaaltouunia tai kännykän laturia. Jos ei mistään saisi mitään tietoa. Karmeinta tässä ehkä on kuitenkin se, että tämä on jo todellisuutta monessa paikassa. Sodat ja muut luonnonmullistukset ovat aivan arkipäivää valitettavan monelle. 

Lawrence, Theo: Pimeä sydän

Ylhästön eliittiin kuuluvan perheensä hylännyt Aria Rose on päätynyt mystikkorakastettunsa Hunterin kannattajien turvapaikkaan kaupungin ulkopuolelle. Aria haluaa kuitenkin olla Hunterin rinnalla ja karkaa Manhattanille. Seuraukset ovat kohtalokkaat: Arian isän miehet kidnappaavat hänet, ja hän on vaarassa joutua jälleen muistintyhjennykseen ja naimisiin kuolleeksi uskomansa ylhästösulhasensa kanssa. Samaan aikaan kaupungissa käydään veristä valtataistelua mystikoihin liittyneiden Alhaston köyhien ihmisten ja Ylhästön etuoikeutettujen välillä. Pahinta on, että Hunter näyttää käyttäneen Ariaa tässä taistelussa lupaa kysymättä hyväkseen...
Pimeä sydän on toinen osa ilmastonmuutoksen jälkeiseen aikaan sijoittuvassa Romeo ja Julia -tarinassa. Se on sähköinen, toiminnantäyteinen futuristinen fantasia, joka tempaa mukaansa ja pitää pihdeissään läpi liekkien ja kaaoksen. 
***************************************************

Suomentajana hääri: Kirsi Ohrankämmen

Tämä oli toinen osa Mystic City -sarjaa. Eletään tulevaisuuden Manhattanilla ja ihmiset ovat jakautuneet rikkaisiin, korkeuksissa asuviin ylhäistöön ja alhaalla maantasalla asuviin Alhaistoon. Aria on rakastanut väärän kastin poikaan ja on hylännyt omat vanhempansa ja kaltaisensa. 

Kirja oli ihan ok. Eka osa oli kyllä parempi, tässä vähän nyt tekemällä tehtiin draamaa Hunterin ja Arian välille. Aria lähtee metsästämään myös kadonnutta sydäntä ja saa avukseen Hunterin parhaan kaverin. Tästähän sitä leivotaan kolmiodraamaa. 

Kirjan nyt kuitenkin lukaisi ja toki luen sen kolmannenkin osan, vaikka en välttämättä henkeä pidätä sitä odotellessa.

Howey, Hugh: Siirros

Päätä huimaava scifitrilleri Siilon maailman alkuvaiheista ja maanpäällisen elämän tuhosta

Nuori kongressiedustaja Donald Keene saa tehtäväkseen valvoa jättimäistä maanalaista rakennushanketta, ja vähittäin rakennuksen todellinen tarkoitus alkaa selvitä hänelle. Keene aikoo paljastaa siilon salaisuuden, jota Yhdysvaltain hallitus tarkoin varjelee, mutta joutuu maksamaan aikeistaan kalliin hinnan.

Maailmanlaajuiseksi menestystarinaksi kohonneen Siilon saagan toinen kirja, Siirros, kertoo Siilon maailman synnystä. Elämä maanpinnalla on käymässä mahdottomaksi, ja ihmiskunta pakenee siiloon, jossa uusi elämä on täynnä sääntöjä, uhrauksia ja mukautumista. Muisto maanpäällisestä elämästä kummittelee ihmisten mielissä, ja pinnan alla kytee kipinä, joka voi hetkessä muuttaa siilon palavaksi ruutitynnyriksi.

*********************************************************************************

Pidin hyvin paljon Siilosta, sarjan ensimmäisestä osasta. Tässäkin kävi vähän samalla tavalla tosin. Kirjan alkuosa sai istumaan nenä kiinni kirjassa, mutta loppuosa ei ihan niin mukaansa tempaava ollut. Mutta hyvä siitäkin huolimatta. Oli jotenkin kiva saada ahaa -elämyksiä ensimmäiseen osaan nähden. Tämän kirjan tapahtumat kuitenkin tapahtumat suurimmaksi osaksi ennen ekaa.

Donald Keene on hyvin inhimillinen hahmo, joka tuntee huonoa omaatuntoa jo siitä, että hän työskentelee entisen tyttöystävänsä Annan kanssa projektissa, joka on Annan isän suunnittelema. Donaldin vaimo jää valitettavasti hyvin etäiseksi, harmi siksi, että kuitenkin koko kirjan ajan Helen kulkee Donaldin punaisena lankana. Donald kyseenalaistaa aika nopeasti koko hankkeen, mutta ei saa kuitenkaan totuutta selville tarpeeksi ajoissa. 

Kirjan lopussa aletaan lähestyä ekan kirjan tapahtumia ja loppu muistuttaakin sitä aika paljon. Ihmismieli on kummallinen, se ei halua tulla suljetuksi ahtaaseen paikkaan tuhansien muiden kanssa. Varsinkaan, jos sillä on muisto jostain paremmasta. Enempää kirjasta ei oikein pysty sanomaan, spoilaamatta tarinaa. Ja sitä ei kannata näiden kirjojen kohdalla tehdä.

Harris, Charlaine: Kuiskauksia haudan takaa

Harper Connelly on 24-vuotias, rehellinen, lojaali mutta monien silmissä varsin outo nuori nainen. Teini-ikäisenä Harperiin iski salama ja hän sai kyvyn aistia kuolleiden sijainnin ja viimeiset hetket. Niinpä hän etsii työkseen kuolleita ihmisiä, apunaan velipuolensa Tolliver. Kaksikko liikkuu toimeksiantojen perässä paikasta toiseen ja saa selville salaisuuksia, joiden moni toivoisi pysyvän haudattuina. Harper ja Tolliver matkaavat nyt pieneen arkansasilaiseen kylään selvittämään paikallisen teinitytön kohtaloa. Tytön ruumis löytyy pian, mutta valheiden verkko on sotkuisempi kuin Harper olisi voinut koskaan arvata. Jokaisella kylän omalaatuisista asukkaista tuntuu olevan omia luurankoja kaapissaan, ja joku heistä on valmis menemään hyvin pitkälle pitääkseen ne siellä.

****************************************************

Yliluonnollinen dekkari. Tämä varmasti kuvaa parhaiten tätä kirjaa. Minä pidin. Kirjassa päähenkilönä hyörii hyvin samankaltainen neitokainen, kuin Harrisin edellinenkin sankaritar. Ajatustenlukija Sookie, joka kaveerasi vampyyrien ja ihmissusien kanssa.

Mutta ei se haittaa, molemmat daamit ovat aikaansaapia nuoria, joita tämä maailma näin laman aikana kaipaa. Harper on saanut kykynsä salamaniskun seurauksena ja hän kammoaa ukkosta yli kaiken. Hän kuulee kuolleet. Voin kuvitella, että vierailut hautausmaalla ovat aika mielenkiintoisia. Tässäkin kyllä pyöritään niissä maisemissa muutamaan kertaan. Sen lisäksi, että Harper siis kuulee kuolleet, hän myös näkee heidän viimeiset hetkensä. Jotka usein ovat väkivaltaisia. 

Ekassa osassa Harper etsii velipuolensa kanssa pienessä kaunpungissa kadonnutta tyttöä. Tuntuu, että jokaisella on oma lehmä ojassa, joillakin jopa koko navetta. Sisarukset molemmat virittelevät jotain romanssipoikasta tahoillaan, mutta lopulta he ovat kuitenkin kahdestaan, eikä oikein kehenkään voi luottaa. Kirjassa tapahtuu koko ajan, ja se on pidetty sopivan lyhyenä. Ei pitkitetty liiikaa. 

Taatusti luen sarjan seuraavatkin osat. Pidän näistä kirjoista, jossa ei tarvitse sen kummemmin ajatella, lukee kirjan, ja sen jälkeen sen voi unohtaa. Siitä jää kuitenkin hyvä mieli, ei harmita, että tuli luettua. 

Frey James, Johnson-Shelton Nils: Endgame - Loppupeli

”Loppupeli on yksinkertainen. Tapa tai tule tapetuksi.”

12 ikivanhan kansan edustajaa valmistautuu tehtäväänsä, ja ihmiskunnan kohtalo jää toisiaan vastaan taistelevien teini-ikäisten varaan.

Eri puolille maailmaa iskeytyvät meteoriitit surmaavat tuhansia. Se on merkki. Loppupeli on alkamassa.

Koulunsa priimus Sarah jättää rakkaansa ryhtyäkseen Pelaajaksi. Katujen kasvatti Jago tietää pystyvänsä surmaamaan tulevat vastustajansa. Chiyoko on valmis liittoutumaan vain hyötyäkseen An Liusta. Heillä ja kahdeksalla muulla Pelaajalla on edessään oma tuskainen odysseiansa, aseenaan salaisessa kohtaamispaikassa saatu vihje kätketyistä symboleista.

Vain yksi voi voittaa pelissä, jossa ei ole sääntöjä.

20th Century Fox on jo varannut elokuvaoikeudet Endgame-trilogian ensimmäiseen osaan, joka julkaistaan samanaikaisesti yli 30 maassa. Teokseen liittyy kiinteästi myös Googlen toteuttama kansainvälinen mobiilipeli, jonka pääpalkintona on kulta-aarre.

********************************************************************************

Tässä oli kirja, joka koukutti kyllä ensi riveiltä. Tottakai idea on moneen kertaan nähty, toisaalta taas ei. Kirjassa kerrotaan tarinaan melkein kaikkien 12 kilpailijan näkökulmasta. Osa kuolee aikaisessa vaiheessa, osa jatkaa seuraavaan osaan.

Kilpailijat ovat käytännössä lapsesta asti koulutettuja tappokoneita, mutta heissä on kuitenkin paljon inhimillistä. Pääpaino tuntuu olevan Sarahissa ja hänen kanssaan liittoutuvalla Jagolla. Soppaan sotketaan myös mustasukkainen ja naiivi entinen poikaystävä, ja tarina saa aika tragikoomisiakin piirteitä.

Kirjassa matkataan ympäri maapalloa, päädytään Kiinasta Englantiin. Maisemien ihailulle ei kuitenkaan jää aikaa, kun koko ajan yritetään löytää kolmea eri avainta. Niiden ensimmäinen löytäjä saa pelastuksen ja muut tuhoutuvat. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, ja koko ajan tapahtuu jotain.

Kirjasarjassa on hauska jippo. Kirjoihin on kätketty vihjeitä, ja niiden ratkaisija saa käsiinsä kultapalkinnon. Ensimmäisen osan palkinto on mielestäni n. puolen miljoonan arvosta kultaa, joten mistään pikkusummasta ei ole kyse. Ratkaisu ei kyllä sitten ole myöskään helppo. Kirjaan on kätketty runsaasti vihjeitä, eivätkä kaikki suinkaan ole tärkeitä. Itse en edes yrittänyt. En tietäisi edes, mistä aloittaa.

Rouhiainen, Elina: Jäljitetty

Paluu Helsinkiin ja elämä taideopiskelijana ei olekaan Raisan odotusten mukaista, eivätkä muistot Hukkavaarasta ja Mikaelista anna rauhaa. Vampyyriystävä Konstan perustamalla klubilla yliluonnollinen väki kokoontuu juhlimaan Helsingin yössä... Konstan avulla Raisa pääsee kadonneen kaksoisveljensä Mitjan jäljille, ja pitkään piinanneet salaisuudet alkavat viimein saada valaistusta. Seikkailu johdattaa sisarukset Kreikkaan, kätketylle daimonien saarelle – ja huimaan pakomatkaan.

****************************************************

Susiraja -sarjan kolmas osa. Kirja on edellisten osien tapaan hyvin kirjoitettu. En vaan pitänyt juonesta niin paljon kuin aikaisemmista. Tässä pysyttiin joko Helsingissä tai sitten Kreikassa, pienellä saarella. Kainuu oli unohdettu kokonaan, mikä itselleni oli aika iso osa edellisiä osia.

Juoni sai muutenkin sellaisia piirteitä, että en olisi oikein niistä välittänyt. Raisa saa kuitenkin vahvuutta tässä osassa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Se on plussaa. Ja löytää muutenkin itsestään paljon uutta. Mitjan hahmosta pidän, Nikoa on kirjassa ihan liian vähän. Olisin myös antanut Mikaelille enemmän palstatilaa. Mutta ehkä sitten seuraavassa osassa. 

Kuvittelin tämän olevan koko ajan viimeinen osa, mutta näin ei kuitenkaan taida olla. Ainakaan missään ei mainostettu, että olisi. Ja ihan kiva niin, mielelläni näin hyvin kirjoitettua kotimaista lukee, vaikkei juoni nyt ehkä enää niin kuljetakaan eteenpäin.

Hoffman, Mary: Miekkojen kaupunki

Stravaganza-sarjan kuudes ja viimeinen osa vie lukijan jälleen 1500-luvun kiehtovaan Taliaan.

Yksinäinen ja onneton Laura on omaksunut itsetuhoisia taipumuksia eikä osaa aavistaa, että hänestä tulee Barnsburyn koulun seuraava stravagantti. Eräänä päivänä vanha hopeatikari päätyy hänen käsiinsä, ja sen avulla Laura siirtyy 1500-luvun Fortezzaan miekkasepän pajaan. Laura kohtaa Taliassa myös komean ja vetovoimaisen Ludon, joka vie häneltä jalat alta. Tunne on molemminpuolinen, mutta kun Ludo paljastaa syntyperänsä ja vaatii Fortezzan valtaistuinta omakseen, seuraa suuri valtataistelu, jossa Ludo ja Laura päätyvät vastakkaisiin leireihin...

Miekkojen kaupunki on väkevä ja koskettava tarina stravaganttien veljeskunnasta, jonka jäsenet kykenevät siirtymään maailmasta toiseen, 16-vuotiaasta 2000-luvun englantilaistytöstä ja renessanssiajan säihkyvästä, juonittelevasta, kauniista ja vaarallisesta Taliasta. Rinnakkaismaailmoista kertovan sarjan huikean jännittävä päätösosa huipentuu aiemmista kirjoista tuttujen Lucianon ja Bellezzan ruhtinattaren Ariannan hääjuhliin.

*********************************************************************************

Viimeinen, eli kuudes osa vähän erilaista nuorten fantasiasarjaa. Kirjan jokaisessa osassa yksi englantilaisnuori saa käsiinsä talismaanin, jonka avulla he matkaavat nukkuessaan historialliseen maahan, joka muistuttaa Italiaa.

Jokaisella nuorella on oma osansa ylimysten valtataistelussa historiallisissa kaupungeissa. Edellisen osan lukemisesta oli jo aikaa ja tässä osassa kertoja vaihtui tiuhaan tahtiin. Muutamaan otteeseen tarina lipsahti ihan raiteiltaan, kun ei enää muistanut, että kuka nyt oli kenenkin puolella jne. Kertojat vielä vaihtuivat suurinpiirtein kesken kappaleen.

Edelleen häiritsee se sama vanha kaava, joka useassa nuortenromaanissa tuntuu olevan. Vaikka maailma olisi romahtamisen partaalla, ainakin se unimaailma, niin koulu ja opiskelu ensin. Ei sillä niin väliä, vaikka muutama ihminen siinä nyt sattuu kuolemaan, pääasia, että matikan kokeesta tulee hyvä numero. Okei, hieman kärjistettyä, mutta silti. Eikä vanhemmatkaan saa tietenkään tietää mitään, vaikka jälkikasvu nyt sattuu pari historiallista kaupunkia pelastamaan. Toki, hyvä opetus nuorille, mutta näin keski-ikäisen silmiin se nyt vaan on jotenkin pikkuisen naiivia (sanoo hän, jonka yksi lempikirjoista on tarina satavuotiaasta vampyyripojasta, joka rakastuu teinityttöön ;-)).

Tässä kirjassa vietetään häitäkin, vaikka ne tuntuvat jäävän kaiken muun alle. Sarja saa kuitenkin ihan mukavan lopun, ei nyt kuitenkaan lempisarjani, mutta kyllähän tuon kerran lukaisi. 

Morton, Kate: Hylätty puutarha

On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.

Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä — ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.

*******************************************************************************

Ah, osittain historiallinen tarina höystettynä kunnon dekkarimaisella juonella. Me like. Kirja on jaettu moneen eri kertojaan, monelta eri aikakaudelta. Tarina liikkuu Australiasta Englantiin. Kirja avaa pikkuhiljaa orpotyttö Nellin tarinaa. Hänet on pienenä tyttönä otettu osaksi australialaisperhettä, koska tyttö on löytynyt hylättynä laiturilta.

Myöhemmin Nell alkaa selvittää juuriaan ja tarinaa kerrotaan paljon hänen ja hänen lapsenlapsensa kautta. Sanansa saavat kuitenkin muutkin ja kertomus on nerokkaasti rakennettu eri näkökulmien varaan. Juonesta ei kannata paljon paljastaa, koska tässäkin taas tarina perustuu siihen, ettei paljon tiedä ennakkoon. Muutaman kerran sainkin jo ahaa-elämyksen, että tämän täytyy mennä näin. Mutta ei se sitten mennytkään.

Mukava lukea tavallaan rakkaustarinaa, tavallaan ei. Ei yliluonnollista tauhkaa, ei mitään uutta. Mutta silti taas erilainen kirja. Aika paksu, ja ehkä jotain olisi voinut karsia, mutta toimi se näinkin. Pitää tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon, itselleni oli aivan uusi tuttavuus.

Salama, Annukka: Harakanloukku

Suosikkitrilogian päätösosassa vaara ja viettelys kulkevat käsi kädessä. Viken katoaminen heittää Rufuksen ja Unnan olosuhteisiin, joista yksikään faunoidi ei ole palannut elävänä.

”Selvitä saaliisi heikkoudet ja rakenna loukkusi näistä elementeistä”, neuvoo metsästäjän käsikirja. Kun Viken puhelin ei baariyön päätteeksi vastaa, aavistaa Joone pahinta. Pelastusretki tuntemattomaan pakottaa Unnan ja Rufuksen unohtamaan sydänsurunsa, mutta mullistaa Joonen elämän sitäkin rajummin. Nuori jousimies pelastaa Joonen pulasta ja huokuu vetovoimaa, jonka edessä harakkapoika on aseeton. Alkaa taistelu aikaa, pakkasta ja päänsisäisiä houkutuksia vastaan. Kun saalistajan ja saaliin intohimot ovat yhteisiä, ei mikään ole enää itsestään selvää ja roihu syttyessään pidäkkeetön.

******************************************************

Edellinen osa loppui juuri niin kutkuttavasti, kuin nyt sarjan toisen osan voi olettaa loppuvan. Ikuisesti yhteen tarkoitetut olivat erossa ja vaara vaani nurkan takana. Kirjan kieli oli edelleen miellyttävää. Tarina eteni tosi vauhdilla ja ennenkuin huomasikaan, niin kirja oli jo luettu.

Suurin osa tarinasta tapahtuu yhdessä kaupungissa, jossa yksikään faunoidi ei ole turvassa. Aika pitkälti seurataan tapahtumia Joonen silmin katsottuna. Siinä on puolensa, ja puolensa. Mutta ainakin hieman erilainen näkökulma. Itse en ole mitenkään erityinen fani kovin yksityiskohtaisille seksikuvauksille (miksi nämä Fifty Shades of Grey:t tökkivät), olivat ne nyt minkä sukupuolten välisiä sitten hyvänsä. Onneksi niitä ei mitenkään ihan tolkuttomasti ollut. Kirjassa porukka on koko ajan aika erillään. Vikke ja Joone omilla reissuillaan, molemmat toki pakon sanelemina.

Unnan ja Rufuksen tarinassa auotaan myös solmuja oikein urakalla, muut henkilöt jäävät aika vaisuiksi.

Kirjan loppu oli aika kaksijakoinen. Toisaalta hyvä, toisaalta odotin ehkä jotain muuta. En osaa eritellä, että miksi. Enkä paljastaa enempää, ettei tule spoilattua.

Hyvä sarja, jota voi todella mielellään suositella kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta!

Caine, Rachel: Lord of Misrule

Tätä sarjaa ei siis edelleenkään ole suomennettu, mutta lukaisin nyt viidennen osan englanniksi. Tähän asti kirjat ovat olleet aika lyhyitä, joten nopeita lukea.

Tämä kirja jatkaa edellistä osaa suoraan siitä, mihin jäätiin ja itse olisin kyllä nähnyt tämän suorana jatkumona siihen. Mutta toisaalta, onhan näitä helpompi lukea, kun eivät ole tiiliskiviä. Vaikka siis e-kirjana luenkin.

Ikivanha vampyyri Bishop haluaa valtaan Morganvillessä ja hän taistelee vallasta oman tyttärensä Amelien kanssa. Vampyyrit alkavat käyttäytyä hyvin itsetuhoisesti ja samaan aikaan Claire yrittää löytää lääkettä vampyyreitä tuhoavaan tautiin ja vahtia toista ikivanhaa vampyyriä Myrnin:ä, joka on välillä järjissään ja välillä ei. On siinä nuorella tytöllä haastetta. Onneksi sentään poikaystävä Shane pysyy rinnalla.

Edelleen tarina jää osin auki, joten kaipa me luemme vielä kolmannenkin osan samaa Bishop -tarinaa. Mutta sitten voisi jo kyllä keksiä toisen pahiksen tai jotain.

Trussoni, Danielle: Enkelikaupunki

Enkeliopin älykkäät ja lumoavat mutta vaaralliset enkelit taistelevat ihmisten kanssa maailmanvallasta historian ja myyttien värittämässä trillerissä.

Enkeliopin tapahtumista on kulunut 10 vuotta, ja Verlainesta on tullut enkelinmetsästäjä, joka on omistanut elämänsä taistelulle nefilejä vastaan. Kohtaaminen entisen rakastetun Evangelinen kanssa saa hänet kysymään onko enkeliksi paljastunut Evangeline sittenkään täysin paha.

Keisarilliseen pääsiäismunaan kätketty koodi johtaa Verlainen Venäjälle ja Bulgariaan etsimään salaista enkelikaupunkia – ja Evangelinea. Vauhdikas ja älykäs jatko-osa yhdistää historiaa ja taruja, genetiikkaa ja jännitystä.

******************************************************

Mjaa. Iso Mjaa. En nyt oikein tiedä. Eka osa oli hyvä, luin sitä innokkaasti ja odotukset olivat korkealla myös toiseen osaan tultaessa. Pieni pettymys oli jo heti kirjan paksuus, joka oli alle puolet edellisestä.

Ja tarina kuulkaa lässähti ihan täysin. Vaikka tässäkin oli jännitystä, vaaroja ja vauhdikkaita kohtauksia. Edellisen kirjan tapahtumista oli kulunut vuosikymmen ja Verlaine haikaili Evangelinen perään. Neitonen oli saanut siivet selkäänsä ja häippäissyt. Niinpä ikävästä riutunut mies oli sitten ryhtynyt metsästämään tytsyn lajitovereita. Jotka olivat lähestulkoon kaikki jonkun sortin raakalaisia.

Tarinassa oli kyllä hyviäkin hetkiä, pidän arvoitusten selvittelystä, taustatarina ei vaan lämmittänyt. Kaipa sitä kuitenkin tulee viimeinen osa luettua, kun se joskus ilmestyy. Mutta pakko oli todeta, että oli hyvä, että kirja ei sitten kuitenkaan ollut tämän pidempi.

Cast P.C: Salattu

Vihdoinkin Zoey on saanut haluaman sa: totuus on paljastunut. Neferetin pahuus on paljastettu, eikä Neuvosto ole enää hänen puolellaan. Zoeyn tiellä on silti esteitä. Ensin salaperäinen tulipalo talleilla, sitten Neferetin seuraava kohtalokas liike.

**********************************************

Tämä on jo 10. osa. Vielä muutama osa jäljellä ja sarja olisi luettu. Ei tämäkään nyt ihan onneton kirja ollut, ehkä mielestäni vähän parempi, kuin edeltäjänsä.

Neferet hautoo kostoa ja mikäs sen parempi koston väline, kuin Zoeyn lähipiiri. En kyllä oikein purematta niele sitä, että tätönen ei nyt sitten mitään muuta keinoa keksi, kuin mm. median kautta vaikuttamisen. Toki hän sitten menee vähän pidemmälle toimissaan, mutta noin lähtökohtaisesti aika laimeita toimia.

Taas on yksi pelastettava sielu, enkä oikein pidä edelleen ajatuksesta, että kertaalleen kuolleet herätetään noin vaan henkiin jne. Zoeyllä on ihan tarpeeksi draamaa ilman miesongelmiakin. Tarinassa nyt ei juurikaan tapahdu kummempia. Neferet tekee kaikkea pahaa ja muu porukka yrittää estää häntä. Pahikset ovat kääntyneet hyvien puolelle, mm. Kalona. Luen kyllä sarjan loppuun, mutta en varsinaisesti tikahdu odotukseen.

Trussoni, Danielle: Enkelioppi

Enkelioppi on huikean omaperäinen trilleri, jossa tuhatvuotiset salaisuudet paljastuvat ja taistelu hyvän ja pahan välillä nousee uusiin ulottuvuuksiin!

Sisar Evangeline on asunut Pyhän Rosan luostarissa pikkutytöstä lähtien. Kun sympaattinen, nuori taidehistorioitsija Verlaine saapuu luostariin tutkimaan vanhoja kirjeitä, alkaa Evangelinelle paljastua totuus luostarin muurien kätkemistä salaisuuksista.

Silloin iäkäs nunna nimeltä Celestine ymmärtää, että on tullut aika kertoa Evangelinelle enkeliopista. Hän kertoo enkelitieteen opinnoistaan ja seikkailuistaan sota-ajan Pariisissa sekä lahjakkaasta opiskelutoveristaan Gabriellasta, Evangelinen isoäidistä.

Enkelitutkijat tietävät, että keskuudessamme elää langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläisiä, nefileitä, vetovoimaisia mutta kylmiä olentoja, jotka hamuavat valtaa. Voimistaakseen asemaansa nefilit tarvitsevat aarteen, joka on enkelitutkijoiden hallussa.

Evangelinen kohtalona on seurata verensä perintöä: hän joutuu mukaan taisteluun, jossa panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus.

**********************************************************************''

Ehtihän sitä välillä muutakin lukemaan, kuin oppikirjoja. Tämä opus on jo pitkään ollut lukulistani kärkipäässä ja nyt huomasin, että siihen oli jo toinenkin osa ilmestynyt. Joten, eka osa tarttui kirjastosta käteen.

Kirja oli ensinnäkin palsu, siinä ei ollut kuin n. 500 sivua, mutta teksti oli hyvinkin tiheää. Tarina oli dekkari enkeleillä höystettynä. Tarinan alku ja loppu kertovat Evangelinen ja Verlainen tarinaa ja keskellä hypätään toisen maailmansodan alkumelskeisiin Ranskaan ja kerrotaan, että miten tähän tilanteeseen oikeastaan päädyttiin. Mielestäni jako oli hyvä, vaikka keskiosa olikin puuduttavampi kuin alku ja loppu. 

Kirjassa siis metsästetään aarretta, joka takaisi nefileille valtaa ja terveyttä. Heitä tuhoaa mystinen sairaus, jonka aarre parantaisi. Henkilöt linkittyvät toisiinsa, eikä kenestäkään oikein paljastettu liikaa alkumetreillä. Kirjan alussa kukaan ei tiedä aarteen sijaintia. Eivät nefilit sen enempää kuin enkelitutkijatkaan, jotka yrittävät sitä suojella.

Kirja imaisi mukaansa, vaikka enkelit eivät ehkä alunperin olleet lempiaiheeni. Mutta virkistävää, että uusia fantasia (juu, toki, tiedän, että enkeleitähän on olemassa ;-)) -aiheita nousee esiin ainaisten vampyyrien ja ihmissusien jälkeen. Tämä ei kylläkään mielestäni ole mitenkään nuortenkirja, eikä sitä kai sellaisena mainostetakaan. 

Toinen osa lähti myös lukuun heti, mutta siitä sitten erikseen. Se on ainakin puolta ohuempi kuin edeltäjänsä.

Syksyn satoa

Kuten varmasti olette huomanneet, niin lukuvauhti on hiipunut kesän jälkeen. Tähän on kyllä hyvä syy, hyppäsin taas vähän isommin opiskelun maailmaan. Joten jonkun aikaa kirjat tulevat olemaan hyvinkin tietopainotteisia. Opiskelu on yksi harrastuksistani, joten eihän tämä mitään uutta toki ole, mutta nyt olen ollut niin innoissani, että olen vain kahlannut oppikirjoja ja opiskelumateriaalia illat pitkät. Tämän lisäksi olen taas saanut urheilumoodin päälle, joten 4 - 5 krt / viikko verottaa myös tehokasta lukuaikaa jonkun verran :-)

Toki, viihdelukemisellekin yritän jättää aikaa, mutta varmasti syksyn aikana sitä tulee tehtyä vähemmän. Nytkin kyllä kirjastosta on varauksessa useita tulevia uutuuksia ja Kindle ratkeilee liitoksistaan, joten eiköhän sitä taas syksyn sateiden tultua sohvan nurkka ja kirjapino houkuta lenkkipolkua enemmän.

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

Etsivätoimiston osakas, italialais-suomalainen Arianna de Bellis elää ylellistä mutta yksinäistä elämää Roomassa. Nuori, leskeksi jäänyt punapää on miehensä Giovannin kuoleman jälkeen ryhtynyt ratkomaan rikoksia. Tolfan pikkukylässä on surmattu vaalea amerikkalaiskaunotar. Lily Montgomery pani
eläessään kylän miesten päät pyörälle, ja Arianna huomaa pian, että viettelijättäreksi leimatulla naisella on riittänyt vihamiehiä. Hänen ruumiinsa löytyy kosteasta mullasta muinaiselta etruskien palvontapaikalta. Lilyn lanko, Realen hotellisuvun hurmuri Luciano pyytää Ariannaa etsimään murhaajan. Jäljittäessään kylmäveristä tappajaa Arianna huomaa, ettäTolfan kylä kuhisee kateutta, menetettyä rakkautta ja kostonjanoa. Tutkimusten edetessä ja salaisuuksien paljastuessa Arianna saa huomata joutuneensa seuraavaksi tappolistalle. Eikä kukaan pääse pakenemaan taustalla häälyvän mafian synkkää varjoa.

************************************************

Tästä suomalaisen dekkaristin esikoisromaanista oli puhetta ja juttua monessakin blogissa ja esittelyssä. Joten ajattelin itse katsastaa asian. Ja hyvä, että tein sen. Kirja oli oikein mukaansa tempaava, ja juoni eteni sujuvasti.

Ihan sellainen perusdekkari, mutta pisteet ensinnäkin kotimaisuudesta ja mukavan letkeästä sankarittaresta. Kirjassa melkein jokainen voisi olla motiivin puolesta murhaaja. Itse olin tyytyväinen loppuratkaisuun, ja kirja maalailee ihanaa maisemaa Italian maaseudusta. Itsekin vastaavissa pikkukylissä vierailleena pystyin jotenkin kuvittelemaan maisemat. Itse juoni on jo kuvattu takakannessa aika hyvin, joten ei siitä sen enempää. Rikoksen ratkomisen lomassa Arianna kehittelee myös pientä romanssinvipinää ympärilleen. 

Ihan varmasti jatkossa luen kaksi sarjaan tehtyä jatko-osaakin. 

Caine, Rachel: Feat of Fools

Tämä on vähän omituinen sarja, ei siis mitenkään pahassa mielessä. Clairen vanhemmat haluavat lähettää hänet lähelle opiskelemaan, ja siksi Claire päätyy pieneen Morganvillen kaupunkiin. Itse hän olisi mieluusti lähtenyt isompaan cityyn.

Morganville ei vaan ole mikään tavallinen tuppukylä, vaan vampyyrien hallinnoima kyläyhteisö. Vuosisatoja vanha vampyyrit pitävät kaupunkia rautaisessa otteessaan ja Clairekin tempautuu mukaan touhuun. Tämä kirja on neljäs osa ja sarjaa on tehty kai n. 15 osaa.

Eikä siinä mitään, ihan viihdyttää tarinaahan tämä on, ainut vaan, että ainakin tämä osa ja seuraava, joka on nyt itselläni kesken, ovat yhtä ja samaa tarinaa. Mutta toisaalta, kivempi lukea vähän lyhyemmässä pätkässä. Kirjassa ei ole kuin reilut parisataa sivua, sen lukaisee nopeasti. Näitä ei kaiketi ole ollenkaan suomennettu.

Kirjan alussa saapuu Mr. Bishop, todella vanha vampyyri. Hänen kunniakseen järkätään juhlat, joiden kutsuvieraslista aiheuttaa jo yhden aiheen. Kuka kutsutaan, ja kuka vie kenet. Toisen päälinjan vie Clairen tutkimukset lääkkeen parissa. Vampyyreitä tuhoaa salaperäinen sairaus, johon Claire yrittää kehitellä lääkettä. Tai siis hän avustaa siinä ja testaa lääkettä yhdessä sairastuneen vampyyrin kanssa.

Romanssi Shanen kanssa kukoistaa, vaikka kaupunkiin muuttaneet Clairen vanhemmat vähän aiheesta nikottelevatkin. Mukava kirja, jonka sisällön kyllä unohtaa aika nopeasti.

Mead, Richelle: Shadow Kiss

Kolmas osa Vampyyriakatemia -sarjaa. Sarjaa ei ole suomennettu, mutta ainakin Elisa Viihteeseen oli ilmestynyt vuokrattavaksi sarjan ekasta osasta tehty elokuva. En ole katsonut, enkä tiedä, katsonko. Eka osa oli jotenkin niin kamalan teinihighschool -draamaa, ettei tosikaan.

Tässä osassa Rose on viittä vaille valmis vartija, enää tarvitaan kenttäkoe. Edellisen osan lopussa kuollut Mason kuitenkin alkaa kummitella Roselle, eikä hän uskalla kertoa asiasta edes parhaalle kaverilleen Lissalle. Lissa on Moroi, jota Rose on kasvattu vartioimaan loppuelämänsä. Tässä osassa alkoi vähän häiritsemään tämä ajatus, että Moroit tulevat aina ensin. Vartijoilla ei omaa elämää olekaan. Jos et vartioi, niin silloin olet omiesi joukossa hylkiö.

Rose kuitenkin sählää hommansa, kiitos Masonin haamun. Lopulta hänen on pakko paljastaa tilanne, ja Dimitri, salainen rakastettu, lupaa pysyä rinnalla loppuun asti jne. (Tottakai, odottiko joku muuta?) Mutta, kirjan lopussa kouluun hyökätään, eikä kaikki mene ihan putkeen.

Kirjassa vieraillaan myös Moroin kuninkaallisten luona katsomassa ekan osan pahiksen oikeudenkäyntiä. Sielläkin tavataan vanhoja tuttuja.

Sarjaa on kolme osaa jäljellä, ja tämä osa oli ihan ok. Seuraavaan osaan saatiin näppärä jatkumo, joten ensi osassa ollaan varmasti muualla kuin koulussa.

Moriarty, Liane: Hyvä aviomies

Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.

Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja ystävänsä rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä. Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?

***********************************************************

Kirja lähti mukaan Elisan nettikaupasta. Kaikenlaiset arvoitukset ovat aina lähellä sydäntäni. Ensinnäkin tunnustus heti alkuun, jos minä löytäisin tuollaisen kirjeen, niin avaisin sen ihan oikopäätä. Kyselemättä mieheltä yhtään mitään. Tunnen itseni, ei olisi naista olla rikkomatta kirjesalaisuutta ja lakia. Kirjeen päällä siis lukee, että avattava vasta miehen kuoleman jälkeen. 

Kirja on koukuttavasti kirjoitettu. Kappaleet jäävät usein kutkuttavaan kohtaan ja sitten seurataan tarinaa toisesta näkökulmasta. Yksi kolmesta tarinasta on hieman irrallinen, ehkä. Mutta loppupeleissä sekin solahtaa paikalleen. Kirja oli kyllä myös ahdistava. Teemat ovat lapsen kuolema ja petos avioliitossa. 

Pystyin samaistumaan pariinkin hahmoon aika kympillä, vaikka mitään yllämainittuja tragedioita ei omaan henkilökohtaiseen elämään kuulukaan. Tai no toki, nuoruuden poikaystäviä on lähtenyt muiden matkaan, mutta esim. lapsen kuolemasta ei ole onneksi kokemusta. Lähipiirissä kyllä on, ja mietinkin, että käyvätkö vanhemmat samaa tuskaa läpi, vaikka he eivät sitä tunnu näyttävän. Tilanne on ehkä hieman eri, jos oma lapsi kuolee ns. selvissä olosuhteissa, eikä tekijä jää arvoitukseksi.

Luin kirjan yhdellä istumalla, enkä oikein tiennyt, mikä olo oli takakannen sulkemisen jälkeen. Hahmot kävivät hyvin viisaita keskusteluja päänsä sisällä. En tiedä, pystyisinkö moiseen tuollaisissa tilanteissa. Suosittelen kyllä kirjaa, mutta se ei ole mikään kepeä iltalukeminen. Tai ei ainakaan itselleni ollut. Enempää en juonesta kerro, koska tässäkin homma lässähtää, jos juonen tietää. Itse arvasin sattumalta parikin kohtaa jo ennalta, mikä hieman söi myös lukunautintoa. 

Clare, Cassandra: City of Heavenly Fire

Varjojen kaupungit, nyt se viimeinen osa. Alunperin sarjan kai piti olla kolmiosainen, mutta siihen tuli jatkoa kolmen osan verran. Olihan tässä nyt ehkä vähän pitkittämisen makua, mutta toisaalta, hyvä sarja, joten miksipä ei.

Tässä kirjassa ei enää vatvota kolmiodraamoja sen kummemmin. Clary ja Jace ovat tiukasti yhdessä, vaikka kirjan alussa he eivät oikein voi koskettaa toisiaan. Isabel ja Simon vähän jahkaavat ja Alex riutuu rakkauden tuskassaan. Edellisen osan lopussa Jacesta tuli tuhoase taivaallisen tulen ansiosta, ja hän on ainut, joka pystyy tappamaan Sebastianin. Tuli virtaa Jacen suonissa, eikä kukaan keksi keinoa, jolla se sieltä pystytään erottamaan.

Sebastian käännyttää varjonmetsästäjiä puolelleen pikarin avulla. Heistä tulee tahdottomia nukkeja, joissa ei ole enää mitään inhimillistä jäljellä. Kirjan alussa Sebastian kiristää Klaavia luovuttamaan Jace ja Clary hänelle. Nuoret päättävät kuitenkin lähteä omin nokkineen pelastamaan tilannetta paikasta, joka taitaa vastata manalaa. Sebastian on kaapannut mm. Claryn äidin ja isäpuolen.

Sebastian haluaa hallita tuhottua maata Clary rinnallaan. Hänellä on suoraan sanottuna hyvin kieroutunut suhtautuminen siskoonsa. Kirja etenee vauhdikkaasti, eikä oikeastaan missään vaiheessa tullut pitkästymisen tunnetta. Homma saatiin ihan nyvin pakettiin, vaikka jatkon mahdollisuus tähänkin vielä jätettiin. Toivon kuitenkin, ettei jatkoa enää tule. Lopussa oli vähän haikean surullinen fiilis. Pidin sarjasta kokonaisuutena ja hahmoihin ehti jo vähän kiintyä.

Ensimmäinen leffa oli ihan ok. Ehkäpä niitä tulee lisää, jotta pääsee vielä kerran mukaan sarjan tapahtumiin.

Daugherty C.J: Resistance

Tämä oli jo neljäs osa Yökoulu -sarjaa, johon ihastuin kovin ekan osan perusteella. En millään malttanut odottaa suomennosta, kun huomasin seuraavan osan ilmestyvän Amazonille melkein heti, kun olin saanut 3. osan luettua. Ja kovin on kieli sujuvaa näissä kirjoissa, ihan sama lukeeko englanniksi vai suomeksi.

Tämän kirjan alussa Allie on pakomatkalla, koska Nathaniel haluaa hänet. Nathaniel on jo onnistunut saamaan puolelleen Allien veljen, mutta hän haluaa myös Allien. Oikeasti Nathaniel haluaa kammeta vallasta sisarusten isoäidin ja täten saada hänen valtansa itselleen. Eikä kyse ole ihan mistään pikku nappikaupasta.

Allie palaa kuitenkin Cimmeria Akatemiaan takaisin, koska siellä on kaikkein turvallisinta. Tai niinhän sitä kuvittelisi. Kirjassa kuitenkin koko ajan sattuu ja tapahtuu. En ihan ymmärrä koulun hinkua laittaa partioimaan oppilaita, joita kuitenkin joku koko ajan yrittää tappaa tai vahingoittaa? Eikä mene jakeluun sekään, että omien huoneiden ovissa ei ole lukkoja... Hei haloo, saa sitä jännitystä vähän vähemmälläkin.

Noh, näistä pikkujutuista huolimatta kirja oli oikein viihdyttävä edellisten tapaan. Carter ja Sylvain ovat vahvasti kuviossa, eikä Allie tiedä, kenelle hänen sydämensä kuuluu. Minä tiedän. Carter on se oikea. Nyt kun Alliekin vielä tajuaisi sen.

Kirjassa Allie ja kumppanit matkustavat Lontooseen hieroakseen sopimusta Nathanielin kanssa. Mutta, onnistuuko se? Nathaniel kun ei ole sieltä luotettavimmasta päästä ollenkaan.

En spoilaa enempää kirjaa, mutta loppu jää kyllä taas niiiin kesken, että en tiedä, miten maltan odottaa seuraavaa osaa.

Cast, P.c ja Kristin: Määrätty - Yön talo, osa 9

Yön talon valtaavat uudet, uhkaavat voimat.

Zoey on vihdoin kotona, minne hän kuuluukin, ja Stark on hänen rinnallaan. Hänen täytyy kuitenkin valmistautua kohtaamaan Neferet - kunhan Neuvosto vain tunnustaisi hänen asemansa ylipapittarena.

Salaperäinen Aurox, syntisen hyvännäköinen teinipoika, on todellisuudessa luotu salaiseksi aseeksi, mutta siitä tietää vain Neferet. Zoey aistiikin pojassa jotain tuttua...

Paljastuuko Neferetin todellinen luonne ennen kuin hän onnistuu hiljentämään vihollisensa? Pystyykö Zoey herättämään Auroxissa uinuvan ihmisen ja pelastamaan hänet?

*****************************************************************************

Tämä oli ensimmäisiä sarjoja, joita luin aikanaan englanniksi. Nyt olen lukenut näitä satunnaisesti eri kielillä, miten on tullut ekana vastaan. Tämän nappasin kirjastosta. On sarjoja, joita lukee mielellään sen 10 osaa. Ja sitten on näitä sarjoja. Jotka olisi voinut lopettaa jo pari osaa sitten. Eivät huonoja, mutta juonen pää katoaa ja tarina muuttuu itseään hyvin toistavaksi.

Tässä osassa on palattu takaisin Tulsaan, Yön kouluun. Neferet, se pahis siis, häärii siellä edelleen pääpiruna. Tottakai hän on onnistunut hämäämään kaikki muut, mutta Zoey ja kumppanit tietävät hänen oikeat karvansa. Ja on vain ajan kysymys, koska ne paljastuvat muille.

Neferetin mukana on uusi, komea poika, Aurox. Hän muuttuu tarvittaessa sonniksi, joka tappaa kaiken tieltään. Aurox ei kuitenkaan ole ihan sinut itsensä kanssa. Hän tuntee outoa yhteenkuuluvuutta Zoeyn kanssa.

Samaan aikaa Steve Rayn poikaystävä muuttuu öisin linnuksi. Hän on miespuolisen pääpahiksen, Kalonan poika. Tosin, edellisessä osassa hän kääntyi hyvien puolelle, mutta rangaistukseksi hän saa pitää uuden ihmismuotonsa vain öisin. 

Kirjan juoni onneksi soljuu mukavasti, ja tällä kertaa kieli on hyvin suomennettu. Viimeksi joku tökki, en huomannut tarkistaa, oliko tämä nyt eri. Tämän suomentaja on Inka Parpola. Kirja sopii kesälomaan, lukaisin kirjan yhden illan jalkapallopelien lomassa, eli kovin montaa tuntia ei mennyt. Toivottavasti tätä nyt ei kuitenkaan enää montaa osaa pitkitetä.

Ja vielä yksi nurinan aihe, enempää spoilaamatta: Pitäkää nyt ne kuolleet haudassaan tai mihin ikinä päätyvätkään! Ei enää yhtään kuolleista nousemista, kiitos. Jos nyt johonkin pitää luottaa, niin siihen, että kuollut pysyy kuolleena.

de la Motte, Anders: Peli

“Haluatko pelata peliä?” Bussista löytyvä kännykkä kutsuu Henrikin salaiseen reality-peliin. Hän saa Pelinjohtajalta tehtäviä, joiden suorittamisesta hänen täytyy kuvata videoita nettiin. Netissä myös seurataan pelin etenemistä ranking-listoilla. Kun harmittomat tehtävät alkavat muuttua yhä vaarallisemmiksi, Henrik huomaa sotkeutuneensa salaliittojen verkkoon. Hän on piinallisen päätöksen edessä: jatkaako peliä, vai kääntyäkö Pelinjohtajaa vastaan?

****************************************************

Luulin tätä ensin hieman toisenlaiseksi kirjaksi. Mutta pohjimmiltaan tämä oli dekkari. Toiminnallinen dekkari taisi olla määritelmä jossain kuvauksessa. Ja toimintaa kyllä riitti. Kirjassa pyöritään Tukholman alueella. Ruotsalaiset osaavat kyllä kirjoittaa dekkareita, vaikka tässäkin on hieman masentava pohjavire. Vettä ei sentään sada koko aikaa.

Kirjassa on kaksi kertojaa, joista Henrik on toinen. Hän löytää sattumalta kännykän, johon tulevat viestit houkuttelevat häntä yhä erikoisempiin tehtäviin. Kaikkia tehtäviä yhdistää se, että ne eivät kulje lain oikeaa puolta. Henrik on kuitenkin huomiota hakeva, hieman elämästä syrjäytynyt nuorimies, jota tämä vaara ja kunnia vetävät puoleensa.

Kirjaa kerrotaan myös erään naispoliisin näkökannalta ja hänen ja Henrikin tiet yhtyvät monta kertaa. Henrik tajuaa jossain vaiheessa, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää ja hän ajatuuu yhä syvemmälle pelin syövereihin. Lopulta hän on todellisessa hengenvaarassa.

Henrik alkaa selvittää, mitä Pelin takana oikein on. Apuna hänellä on vanha koulutoverinsa, ja muutama muu hyvin erikoinen heppu. Kirja jää toki niin kutkuttavasti kesken, että jossain vaiheessa on pakko jatkaa lukemista. Nyt en kuitenkaan malta, kun on niin monta muuta kirjaa kesken. Kirja ei kuitenkaan ollut ihan niin loistava, että se veisi yöunet, jos juoni ei selviä.

Rossi, Veronica: Yhä sininen taivas. (Paljaan taivaan alla, osa 3)

Tunnelma eetteritaivaan alla tihentyy!

Panosten kovetessa Perry ja Aria päätyvät riskialttiiseen ratkaisuun. Dystopiatrilogian päätösosa käynnistää kuumeisen kilpajuoksun kohti merentakaista turvapaikkaa. Perryä tuleva mittelö ei pelota, mutta heimon uusille tulokkaille ulkomaailma on arvaamattomia vaaroja täynnä. Ja onko eetterimuurien murtaminen edes mahdollista ilman kaapatun Cinderin poikkeuksellisia kykyjä?

Perry ja Aria kokoavat voimansa mahdottomalta tuntuvaan pelastustehtävään: löytävätkö he ystävänsä ja onko myyttinen paratiisi sittenkin pelkkää legendaa?

**************************************************

Tätä päätösosaa odotin paljon. Latasin tämän jo Kindlelle heti ilmestyessä, mutta huomasin, että suomennos tulee hyvinkin nopeasti, joten maltoin odottaa sen. En halunnut missata tavuakaan tunnelmasta ja englanniksi ei ehkä kuitenkaan kaikki tunteet välity niin hyvin.

Enkä pettynyt. Koko sarja on ollut mielestäni loistava. Pidän kirjailijan tyylistä. Hän ei rakenna turhia, viime aikoina niin muodissa olleita, kolmiodraamoja, eikä tee henkilöistä liian yksiulotteisia. Kirjan alussa Arian vanhat asuinkumppanit ovat joutuneet luopumaan turvallisesta asuinkapselistaan. Heidän päällikkönsä Hess ja ulkomaailman pahis, Sable ovat liittoutuneet. Heillä on yksi päämäärä: Yhä sininen taivas. Kukaan ei tiedä varmasti, onko kyseessä pelkkä legenda, mutta on silminnäkijöitä, joiden mukaan eetteriseinämän takana näkyy kirkas taivas ja meri.

Tähän havaintoon luottaen Hess ja Sable kaappaavat Cinderin, pikkupojan, jolla on kyky hallita kuolettavaa eetteriä. Cinderin hallinnoimiseen he tarvitsevat kuitenkin Perryä. Perryllä on muitakin ongelmia. Roar, hänen paras ystävänsä on surun murtama menettyään elämänsä rakkauden. Hän purkaa kiukkunsa ja surunsa Perryyn ja aiheuttaa kostonhimollaan muutaman ikävän ja hengenvaarallisen tilanteen. 

Hessin poika Soren auttaa kapinallisia ja Aria saa myös apua eräältä, jonka olemassaolosta hän ei ollut aikaisemmin edes tiennyt. Kuten kirjan takakansi kuvaa, kyseessä on kilpajuoksu, nyt tosin aikaa vasten. Vanha maailma muuttuu asuinkelvottomaksi, ja sinne jäävät kuolevat varmasti. 

Spoilaamatta kirjan loppua, totean vain, että Rossi saa hyvin avoimet langanpäät solmittua. Lukija ei tunne itseään huijatuksi, vaan itse laskin kirjan hyvillä mielin käsistäni. Totean vain, että tällaista lisää.

Evanovich, Janet: Ten Big Ones (Stephanie Plum, osa 10)

Stephanie Plum -sarja on hyvänmielen dekkarisarja. Sarja ei nojaa mihinkään yliluonnolliseen vaan sen hilpeys perustuu nimihenkilön jokseenkin tapahtumarikkaaseen persoonaan ja lähipiiriin.

Stephanie on serkkunsa firmassa toimiva palkkionmetsästäjä. Hän ajautui hommiin vähän vahingossa, eikä ole mikään loistava työssään. Tosin, hän on sitkeä ja haluaa aina antaa viimeisen sanan, joten siinä tulee ajauduttua mitä hankalimpiin tilanteisiin.

Tässä osassa Stephanie joutuu puolivahingossa todistajaksi ryöstölle. Vika on Lulan, joka haluaa esitellä ampumataitojaan. Stephaniesta tulee kuitenkin ainoa, joka on nähnyt Kylää piinaneen ryöstäjän kasvot. Tämän lisäksi hän onnistuu ajelulla ajautumaan hieman huonommalle alueelle ja saa sitä kautta peräänsä myös ammattitappajan ja vaarallisen jengin vihat niskaansa. Luulisi siinä olevan jo yhdelle ihmiselle tarpeeksi. Tämän lisäksi hän on pikaa pikaa asunnoton. Hänen asunnossaan majaileva sisko, Valerie järkkää häitään, naiseksi pukeutuvan Sallyn avustuksella ja kaksi eri miestä aiheuttaa väristyksiä.

Eli ihan tavallinen viikko Stephanie Plumin elämässä. Tässä kirjassa vähän alkoi jo tökkiä se, että neito on ihan oikeasti pulassa. Mutta ei. Avun pyytäminen ei nyt vaan tulee kuuloonkaan, hänen on käytävä töissä (miksi kysyy epätietoinen, jos kerran henkikulta on vaarassa), eikä järjen käyttö taida olla aina ihan sallittua. En yhtään ihmettele, että Morelli repii välillä pelihousunsa.

Kaikesta pienestä epäloogisuudesta huolimatta kirja oli taas viihdyttävä. Nopeasti etenevä juoni, kirja kirjalta poukkoileva kolmidraama Morellin, Stephanien ja Rangerin välillä. Rangeristakin paljastettiin taas hieman lisää.

Mead, Richelle: Frostbite - Vampire Academy, 2.osa

Siitä on jo hetki aikaa, kun luin ekan osan. Noin vuosi. Mutta äkkiä sitä taas hyppäsi Vampyyriakatemian kyytiin. Miinuspuolena se, että luin taas tapani mukaan useampaa kirjaa samaan aikaan, ja vertasin tätä toiseen nuorisotrilleriin, Night School:n. Ja siitä pidin paljon, joten tämä väistämättä haalistui siinä rinnalla.

Vampyyriakatemiassa opiskelee kahdenlaisia opiskelijoita. Toiset ovat Moroi -rotuun kuuluvia vampyyrejä, jotka tarvitsevat verta, eivätkä he siedä auringonvaloa. Jokainen myös oppii jossain vaiheessa jonkun magian osa-alueen. He ovat harvinaisia, ja rotu vähenee koko ajan.
Toiset ovat Damphir -rotuun kuuluvia suojelijoita, joiden tarkoitus on suojella Moroi:ta. Damphirit ovat jotain ihmisen ja Moroin väliltä. Ja heidät koulutetaan taistelijoiksi.

Moroin joukossa on myös ns. kuninkaallisia, jotka ovat vielä tärkeämpiä kuin muut. Kirjan kertojan Rosen paras ystävä on Lissa, joka on oman sukunsa viimeinen. Rosesta on tarkoitus koulun loppumisen jälkeen tulla hänen suojelijansa.

Kirjan alussa joku aloittaa joukkoteurastuksen, tarkoituksenaan tappaa kuninkaallisia. Tämän seurauksena koko koulun oppilaat pakataan lentokoneeseen ja kiidätetään joululomalle syrjäiseen hotelliin.

Rose tuskailee ihastustaan Dimitriin, mutta Dimitri näyttää ihastuneen toiseen naiseen. Rosella on itselläänkin parikin eri liehittelijää. Toinen on hänen opiskelijatoverinsa Mason ja toinen paheellinen vampyyri. Rosen äiti myös ilmestyy kuvioihin, eikä äitimuorin ja Rosen välit ole mitenkään lämpimät.

Kirjassa pahikset ovat Strigoi -rotuun kuuluvia. Strigoi voi olla ennestään mitä tahansa, ja usea heistä on entisiä Moroi -rotuun kuuluvia. Porukkaa yritetään herätellä, että myös Moroit voisivat taistella Damphirien rinnalla, heillä on kuitenkin magia käytössään. Tämä ei kaikkia miellytä ja asiasta syntyy kinaa. Osa nuorista päättää lähteä omalle ristiretkelleen, joka ei mene suunnitelmien mukaan.

Tämä kirja oli mielestäni parempi kuin ykkösosa. Ei niin paljon teinidraamaa, vaikka nelikymppisiä pidettiin aivan ikäloppuina. Mutta, ehkä se tosiaan oli niin, että seitsemäntoistavuotiaana tuplasti vanhemmat ihmiset oli jotain haudan partaalle keikkuvia raasuja.

Katsotaan, lukaisenko seuraavankin osan vai jatkanko jotain muuta väliin. Nyt olisi monta sarjaa kesken, ei tiedä, mistä jatkaisi. Ongelmahan se tämäkin (positiivinen sellainen).

Daugherty C.J.: Night School - Fracture (Night School, 3. osa)

Tämä oli kolmas osa Night School -sarjaa. Harmittavasti myös viimeinen julkaistu tähän mennessä. 4. osa tulee onneksi kesäkuussa (laitoin sen jo ennakkotilaukseen Amazonille). 5. ja viimeinen osa on merkitty myös tälle vuodelle, mutta katsotaan nyt, tuleeko niin nopeasti.

Kirjan alussa Allie toipuu onnettomuudesta ja ystävän kuolemasta. Hän ei luota, että Cimmerian opettajat tai rehtori pystyvät pysäyttämään Nathanielin. Hän päättää paeta takaisin Lontooseen. Pakomatka loppuu kuitenkin ennenkuin ehtii edes kunnolla alkaa. Allien on yritettävä luottaa ystäviinsä. Koulussa on Nathanielin vakooja ja ystävykset kasaavat porukan, joka yrittää napata luopion. He toimivat omin päin, ja tästä syystä he pakoilevat sekä vihulaisia, että opettajia.

Allie tuskailee myös Carterin ja Sylvainin välillä. Carter on tosin jo löytänyt uuden sydänkäpysen ja Sylvain vihjailee, että hän ei odota ikuisuuksia. Itse olen Carterin tiimissä, mutta paha mennä sanomaan, kumman Allie lopulta nappaa, jos kumpaakaan.

Kirja oli vauhdikkaasti kirjoitettu, ja luinkin sen nopeasti. Tarinan pääpaino on toiminnalla ja opetustoiminnalle jää hyvin vähän aikaa. Cimmeria vaikuttaa edelleen aika taianomaiselle paikalle, vaikka mitään yliluonnollista ei kirjoissa ole. Mukaan mahdutetaan teinimeininkiä, mutta ei niin pahasti kuin toisessa osassa. Oppilaat vaikuttavat hieman pikkuvanhoille, mutta ehkä englantilaiset sisäoppilaitokset tekevät lapsukaisista sellaisia.

Muutamia pikkujuttuja kyllä ihmettelen. Koulussa riehuu jos jonkunlaista vainoojaa, mutta esim. oppilaiden huoneiden ovissa ei ole lukkoja. Ei pysty käsittämään. Ja mennään yksinään puistoon / metsään / suorittamaan jälki-istuntoa aamuhämärissä puutarhaan, vaikka ollaan vainoojan kohde nro 1.

Daugherty C.J.: Night School - Yön perintö (Night School, 2. osa)

Allien elämä sisäoppilaitoksessa käy vaaralliseksi. Suojellako perhettään vai luottaako uusiin ystäviin?

16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.

Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa.

******************************************************

Ensimmäisen osan lukaisin ihan hetkessä, tarina todella veti mukaansa. Tämä toinen osakin on hyvä, mutta Goodreads:ssa annoin 4 / 5 tähteä.

Kirjan alussa Allie pakenee kotoaan salaperäisiä pukumiehiä, jotka jahtaavat häntä pitkin Lontoon katuja. Hän päätyy takaisin Cimmerian sisäoppilaitokseen ja pääsee mukaan nyt myös koulun salaseuraan. Hän saa uusia ystäviä, ja kirjan alussa myös suhde Carteriin kukoistaa.

Jossain vaiheessa kuitenkin alkaa tulla ongelmia. Ekassa kirjassa esitelty pahis Nathaniel häilyy kaiken takana ja yrittää saada koulun rehtoria Isabellaa kammettua vallasta. Allie on kesän aikana kuullut enemmän suvustaan ja saanut tietää oman linkkinsä kouluun. Suhde Carteriin vaarantuu, koska Allie kääntyy ongelmatilanteissa Sylvainin puoleen. Sylvainin kanssa hänellä oli suhde ekassa kirjassa, ja Carter on mustasukkainen. Itse kyllä vähän välillä ihmettelin Allien käyttäytymistä, mutta hän tuntee vetoa molempiin poikiin, eikä oikein osaa päättää, että kumpaan hän luottaa enemmän. Hän saa myös yhteyden kadoksissa olleeseen veljeensä, mutta tämä tarina jää vielä aika ohueksi.

Itseäni ärsytti tämä kolmiodraaman rakennus. Samoin, tässä kirjassa oli paljon enemmän yläaste -draamaa kiusaamisineen ja ärsyttävine hahmoineen. Myös ekan kirjan jännitys oli siinä mielessä poissa, että nythän jo tiedettiin Yökoulun tarkoitus.

Koulussa on joku Nathanielin kätyri, ja sitä yritetään selvittää. Valmistaudutaan myös talvitanssiaisiin, jonne kokoontuu paljon vaikutusvaltaisia koulun tukijoita ja oppilaiden sukulaisia.

Tämä kirja on synkempi kuin eka. En myöskään pitänyt kaikista ratkaisuista hahmojen kohdalla. Kirja jää taas niin kutkuttavaan kohtaan, että kolmas osa on jo kindlellä valmiina. Sitä ei ole vielä suomennettu, joten kieli vaihtuu välillä. Neljäs osa ilmestyy kesäkuussa ja toivottavasti viides ja viimeinenkin osa saadaan nopeasti.

Daugherty C.J.: Night School - Yön valitut

Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseenKun 16-vuotiaan Allien isoveli ja uskottu Christopher yllättäen katoaa, Allie syyttää vanhempiaan. Vanhemmat päättävät lähettää kapinoivan tytön sisäoppilaitokseen keskelle metsää.Yllätyksekseen Allie viihtyy uudessa koulussaan, saa ystäviä ja löytää komean poikaystävän Sylvainin. Hänellä on kuitenkin vahva tunne, ettei Cimmeria ole aivan tavallinen sisäoppilaitos. Mikä oikein on salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut oppilaat? Mitä salaisuutta sen jäsenet piilottelevat?Koulun tanssiaisissa alkaa tapahtua. Kun yksi tytöistä löytyy murhattuna, Allie huomaa olevansa itsekin suuressa vaarassa. Mutta miten tapahtumiin liittyy Allien kadonnut veli?

*****************************************************

Ihanan tiivistunnelmainen trilleri ja ihan ilman yliluonnollisuutta. Allie lähetetään sisäoppilaitokseen jumalan selän taakse, seurauksena hänen holtittomasta käytöksestään. Aika pian Allie saa muutaman uuden ystävän, mutta silti, joku uudessa koulussa tuntuu olevan jotenkin pielessä.

Allie saa myös kaksi kilpakosijaa, joista toinen tuntuu olevan unelmavävy ja toinen. Noh, niin, toinen ei sitten ehkä ihan ole sitä. Allien sydän lämpenee ensin toiselle ja sen jälkeen toiselle. Romanssit eivät kuitenkaan ole tässä pääosassa, vaan rikokset ja salamyhkäisyys. Lukijalle pudotellaan vihjeitä pikkuhiljaa, mutta siitä huolimatta asiat tulevat lopussa aika yllätyksenä. Kun koulun alueelta löytyy ruumis, alkaa Allie tajuta olevansa vaarassa. Eikä hän uskalla luottaa enää kehenkään. Parhaat ystävätkin kääntävät osittain selkänsä. Myös highschool -draamaakin on välillä ilmassa. Mutta ei onneksi liikaa.

Lopussa tunnelma menee todella jännittäväksi, itsekin luin kirjaa yötä myöten ja tästä työnantaja tykkää: loput aamulla töissä. Onneksi tämä oli e-kirjana. Oli vaan pakko lukea loppuun, että sai edes jotain tolkkua tarinaan. Aion ehdottomasti jatkaa heti kakkososaan. Toivon, että sama jännitys saadaan pidettyä siinäkin yllä. Allie ei ota liikaa turhia riskejä, vaikka poukkoileekin keskellä metsää yöllä. Ja tietäen olevansa kuolemanvaarassa. Mutta tässä se ei haitannut jostain syystä niin paljon, kuin monessa muussa kirjassa. 

Simukka, Salla: Toisaalla

HUOM! Spoilaa ensimmäistä osaa Jäljellä, joten jos haluat säilyttää jännityksen sen suhteen (mitä suosittelen lämpimästi), niin lopeta lukeminen tähän.

******************************************************

Toisaalla on Jäljellä-kirjan hieno jatko-osa, palapelin täydentävä pala ja ratkaisun avain.

18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin.

Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa?

Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Toisaalla kertoo myös vanhempien ja lasten välisten suhteiden vaikeudesta ja aikuisten kyvyttömyydestä kohdata nuorten ongelmat. Ja ensirakkaudesta, joka on aina yhtä kiihkeää, kuohuvaa ja kaunista.

*******************************************************************************

Tästä en pitänyt nin paljon kuin ekasta osasta. Nyt salaisuus oli selvillä, ja kerrottiin niistä, jotka ensimmäisessä osassa hävittivät muut ihmiset. Kirjan kertojana on Samuel, 18 vuotias nörttipoika, joka pääsee hyvään työpaikkaan. Työpaikka lopulta osoittautuu kaikkea muuta kuin unelmaksi ja Samuel yrittää muuttaa asioita parempaan suuntaan. Syynä on rakkaus Emmiin. Samuel joutuu pohtimaan paljon oikean ja väärän merkitystä. Kirjassa ei kuvata tapahtumia muiden näkökulmasta, joten monen ihmisen motivaatiot jäävät kokonaan pimentoon. Tämä on mielestäni hyvä, ei selitellä liikaa. 

Samuelin tunteet on kuvattu hyvin. En toki tiedä, mitä  nuorten miesten päässä liikkuu, mutta ainakin kuvaukset tuntuvat aidoilta. Nämä kaksi kirjaa kannattaa lukea yhteen putkeen, koska silloin saa parhaimman kuvan tarinasta. Eka osa kuitenkin loppuu hyvin töksähtäen. Vaikka lukija siinäkin jo tajuaa jutun juonen. 

Pituutta kirjalla on alle 200 sivua, ja tämä oli itselleni ensimmäinen kirja, jonka lainasin HelMetin e-kirjastosta. Kätevä toiminto, pistin jo pari kirjaa varaukseen. Ei siellä valikoima vielä päätähuimaava ole, mutta itselleni löytyi useita mielenkiintoisia kirjoja.

Simukka, Salla: Jäljellä

Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat? Kannattaa varoa, mitä toivoo.

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

************************************************************************

Kehuin Salla Simukkaa jo Lumikki -sarjan tiimoilta, ja nyt pitää kehua vähän lisää. Kirjan tyyli on todella mukaansatempaava ja raikas. Kirja on tarpeeksi lyhyt, että siitä ei ehdi tulla pitkäveteinen toistotarina ja hahmot ovat uskottavia.

Jotenkin pystyin samaistumaan Emmiin, koska olin itsekin teininä yksinäinen. Jotain vastaavia ajatuksia omassakin päässä välillä pyöri. Kirjassa ollaan selkeästi jo tulevaisuudessa, koska mukaan on ujutettu teknisiä futuristisia juttuja, ja koulujärjestelmä on uusi. Jokaiselle pitää löytyä joku lahjakkuusalue, jossa hän on hyvä. Esim. Atleetikko tai Dramatiikka. Ne, joille sitä ei vielä ole löytynyt, kuuluvat Potentiaalisiin. Emmi on kuitenkin jo 15, joten hän on harvinainen siinäkin porukassa.

Kirjassa siis Emmi karkaa kotoaan ja palaa seuraavana päivänä. Hän odottaa, että häntä ollaan etsitty ja ehkä ikävöitykin. Mutta ei, koti on tyhjä ja itse asiassa koko naapurusto on tyhjä. Lopulta Emmi löytää muitakin, mutta kenelläkään ei ole tietoa, että miksi loput ovat kadonneet.  

Kirjan juonesta ei kannata enempää kertoa, koska tässäkin kirjassa kaiken avain on se tieto, että mitä on tapahtunut. Joten en pilaa muilta lukunautintoa. Kirjassa esiintyy hyvin vahvasti yhteenkuuluvuus. Suurin osa meistä haluaisi kuulua johonkin. Perheeseen, kaveriporukkaan tai johonkin koloseen, josta muutkin huomaisi. Ystävyys nousee tärkeään osaan ja romantiikkaa on myös ripaus mukana.

Itse lukaisin kirjan tosiaan yhdellä istumalla ja samantien lainasin kirjastosta toisenkin osan. Ja koska olen nyt löytänyt Helmetin e-kirjojen lainausmahdollisuuden, sain tokan heti iPadiin ja melkein luettua. Mutta siitä lisää seuraavassa, koska siinä on pakko spoilata tätä ekaa osaa.

Jones, Kim: Saving Dallas

Käsi pystyyn, kuka pitää moottoripyöristä ja tatuoiduista miehistä. (Heiluttaa molempia räpylöitä.) Ja varsinkin kun nämä yhdistetään. Tosielämässä on toki mies, jolla ei ole (eikä kuulemma tule) ensimmäistäkään tatskaa. Mopedi sillä kuitenkin aina välillä on. Mutta näin kirjoissa tämä toimii.

Tämä on trilogian ensimmäinen osa. Juoni kertoo Dallasista, orpotytöstä, joka pyörittää onnistuneesti miljoonabisnestään. Ystäviä hänellä ei ole, ja miessuhteetkin hoidetaan lähinnä satunnaisten yhdenyön tuttavien avulla.

Eräällä baarireissullaan hän törmää Lukeen, joka pelastaa hänet tunkeilevilta miehiltä. Luke on paikallisen moottoripyöräkerhon presidentti. Ja samalla hänelläkin on oma rakennusfirmansa. Luke, kuten myös Dallas ovat toki molemmat äärimmäisen komeita / kauniita jne. Hyviä sängyssä ja ajatuksetkin taas luetaan yhdestä tulisesta katseesta. Molemmilla on kuitenkin luurangonsa kaapissa, niinkuin yleensä aina näissä tarinoissa.

Mutta, tämä kuuluu genreen ja pidin kirjasta paljon enemmän kuin muista vastaavista, mitä on tullut viime aikoina luettua. Dallas ja Luke joutuvat nopeasti törmäyskurssille molempien erilaisen elämän takia. Dallasin on vaikea sopeutua moottoripyöräjengiläisten touhuihin, mutta hän kuitenkin yrittää. Itselläni ei ole kokemusta moisista klubeista, muuta kuin lähinnä lehtien palstoilta. Joten, paha mennä sanomaan, että onko se sitten tuollaista. Seksiä on toki juu. Mutta se ei ole niin häiritevästi pääosassa.

Kirjassa siis tuodaan vaivihkaa koko ajan esiin, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää, ja loppua kohden jännitys tiivistyy. Kirjan juoni katkaistaankin vähän niin, että jatko-osa on ihan pakko lukea. Ja mikä ettei, on sitä huonompiakin sarjojen aloituksia tullut vastaan. Olen kuitenkin vähän luvannut itselleni, että luen ensin muutaman muun kirjan lukulistaltani, ennenkuin lataan yhtään lisää kirjoja. Tosin, kirja ei ollut kindlellä kuin reilut 200 sivua. Lukaisin sen parissa illassa, eivätkä jatko-osatkaan paljon pidemmiltä näyttäneet. Joten... en ehkä malta odottaa kovin pitkään. Nythän ne menisi kätevästi tuosta samaan putkeen.

Jordan, Robert; Sanderson, Brandon: A Memory of Light

Jaa jaa. Siinä se nyt sitten oli. Viimeinen osa. 14 osa. Ensimmäisen luin joulukuussa 2011. Onneksi Goodreads pitää tällaiset tärkeät päivät tallessa. Olin pariin kertaankin aloittanut kirjan, mutta nyt päätin ottaa asian vakavasti. Lukisin sarjan, vaikka siihen menisi 10 vuotta. Noh, ei mennyt, meni 2,5 vuotta.

Sarjassa oli siis 14 osaa englanniksi. Ja 24 kirjaa suomeksi. Kolmea viimeistä osaa ei ole suomennettu, mikä oli sinällään käsittämätön päätös. Jättää nyt sarja sitten noin kesken. Itse luin osan kirjoista englanniksi, osan suomeksi. Siinä oli omat hankaluutensa yrittää muistaa nimiviidakosta nimet molemmilla kielillä. Mutta, loppua kohden en enää stressannut siitä, että kuka nyt olikaan taas kuka. Pääasia, että päälinjat pysyivät hallussa.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että tarinan olisi saanut tiivistettyä puoleen tuosta määrästä tekstiä. Mutta toisaalta sitten taas. Tämähän oli kuitenkin erään joukon tarina. Olisihan Kalle Päätalokin varmaan saanut Iijoki -sarjansa pariin kirjaan tai jotain. (En päässyt kyseisiä kirjoja ekaa kappaletta pidemmälle.) Mutta eihän tällaisten tarinoiden tarkoitus ole se loppu vaan itse matka. Juoksussa sanotaan, että ei se matka tapa vaan vauhti. Tässäkin olisi ehkä jossain vaiheessa voinut kyllä vauhtia kiristää, mutta kaikesta huolimatta tarina oli hyvä.

Yritän nyt olla spoilaamatta tarinan loppua, mutta kannattaa lukea tästä eteenpäin varovasti, ihan kaikkea infoa en voi jättää pois. Tässä kirjassa pääpaino on sotimisella. Kaikki ovat kokoontuneet yhteen ja ja samalla kun Rand yrittää kukistaa itse pääpahiksen, niin muut käyvät sotaa kaikilla rintamilla. Egwene, Elayne, Mat ja Perrin ovat kukin tärkeässä roolissa omassa kohteessaan. Nynaeven rooli ei ole kovinkaan paljon esillä, mutta tärkeä rooli on hänelläkin. Eli kaikki kaksi vuotta aiemmin matkaan lähteneet nuoret ovat mukana loppukähinöissäkin.

Taistelukuvaukset siis vievät helposti puolet kirjasta, toki näitä nyt olisi voinut lyhentää, mutta ei niihin toisaalta ehtinyt puutua. Tässä kirjassa kuolema korjaa satoa ja hyvä niin. Ei yhtäkään sotaa voiteta tai hävitä ilman tappioita.

Itse olen tyytyväinen kirjan loppuun, matka on ollut pitkä ja kyllä tämä sarja nousee kärkisijoille, kun puhutaan mielifantasiastani. Mikään ei mene Taru Sormusten herrasta -ohi, mutta pidän tällaisistä eeppisistä tarinoista.

Toki, tässä tökki asioita. En ikinä esimerkiksi käsittänyt, että miksi Randille piti kehittää neliösuhde kolmeen eri naiseen? Ihmettelin jo välillä, että onko Jordan mormooni tai jotain? Mutta, joku syy tähänkin ehkä oli. Perrinin susiunet olivat aika tylsiä, vaikka niillä tarkoituksensa olikin. Myös alkupään Aiel -kuviot olivat aika puuduttavia. Viimeisessä kahdessa kirjassa edettiin ihan eri tahtiin kuin aiemmin, johtuiko sitten kirjailijan vaihdoksesta vai mistä.

Suosittelen kuitenkin tätä kaikille, ikään katsomatta. Jos vaan fantasia uppoaa, niin tässä saa ajan mukavasti kulutettua. Kannattaa ehkä lukea koko sarja englanniksi, kielen vaihtaminen aiheutti ainakin itselleni nimisekaannuksia välillä. Netistä löytyy onneksi hyviä koostesivustoja. (mm. http://encyclopaedia-wot.org/index.html), joista oli apua.

Nyt voin sukeltaa keskustelupalstojen pyörteisiin viimeisen osan spekulointiin. Olen vältellyt niitä, koska en ole halunnut tietää loppua etukäteen.

Christie, Agatha: Sininen juna

Hercule Poirot
rubiinimurhaajan jäljillä

”Mutta on kaksi sellaista
jotka tietävät. Toinen on hyvä Jumala, toinen on Hercule Poirot." Näin
mahdottomia lausuessaan tuo itserakas nero on kuitenkin oikeassa. Sinisen junan
tapausta pidetään jo ratkaistuna, kun Hercule vielä kertaa tapahtumat ja oivaltaa,
kuka lopulta murhasi Ruth Ketteringin.

Rikas, kaunis ja
avioliitossaan epäonnistunut Ruth Kettering lähti Sinisellä junalla Ranskan
Rivieralle tapaamaan rakastettuaan. Hänellä oli mukanaan mittaamattoman arvokas
ja haviteltu Tulensydän-rubiini. Yöjunan käytävillä liikkui monia ihmisiä,
mutta vain yksi otti hengen Ruthilta ja vei jalokiven mennessään. Jalokivi oli
motiivi, mutta kenellä oli tilaisuus tihutyöhön ja syy murskata kaunottaren
kasvot?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Tämä dekkari oli seuranani lenkkipoluilla äänikirjan muodossa. Nyt pitäisi kyllä jo muistaa, että tällaiset kirjat eivät ole oikein hyvä ratkaisu, jos kuuntelee tätä kerran - pari kuukaudessa. Yleensä juoksen kaverin kanssa, joten tämä kirja ei oikein edennyt. Tämä oli seuranani myös silmäleikkauksen jälkeen, mutta silloinkaan en saanut tätä loppuun, joten nyt parilla lenkillä sitten kuuntelin loppuratkaisun. Lukijana oli Lars Svedberg, joka on kyllä lukija omaan makuuni.

Nyt se vähän lässähti, koska oli vaikeuksia muistaa, että kuka oli kuka ja kuka nyt oli tehnyt sitten mitäkin. Englantilaiset nimet kuulostivat samalle korvaan, eikä perus-Poirotin juonet juurikaan toisaalta eroa, joten mitään varsinaista kliimaksia ei tullut. Mietinkin, että pitäisi varmasti lukea viimeiset luvut ihan kirjasta. Pelkään, että hyppäsin jonkun kappaleen yli kokonaan, koska loppu tuli todella töksähtäen. Kirja vielä loppui kesken lenkin alkuosuuden, eikä ollut mukana mitään muuta kuunneltavaa, joten loppumatkan pyörittelin juonta mielessäni. 

Kirjana toki hyvä. Alussa murhataan nuori ja rikas nainen junassa. Sopivia ehdokkaita on useita, ja juoni kuljettaa Poirotin ja muut Ranskan Rivieralle, jossa tuohon aikaan, ja kai nykyäänkin rikkaat ja hyvinvoivat lomailevat.

Tykkään näistä Christien dekkareista, kun näissä ei kuitenkaan mässäillä väkivallalla. Toki, tässäkin on raaka murha, kasvot murskattu jne. mutta ei sitten muuta tarpeetontakin kuvausta aiheesta. Eipä tästä nyt muuta osaa sanoa, kuin että suositellaan dekkareiden ystäville.

Jordan, Robert; Sanderson, Brandon: Towers of Midnight

Edellinen osa meni tahmaten, mutta tämä sen sijaan imaisi mukaansa. Yhtäkkiä alkoi tapahtua joka rintamalla ja loppu lähestyi paljon nopeammin, kuin olin kuvitellutkaan. No siis joo, onhan tätä tarinaa tahkottu jo 13 kirjan verran, joten korkea aikakin. Tarinassa on edetty koko sarjan aikana n. parisen vuotta, joten ei mitään pitkää pätkää. Paljon on vaan ehtinyt tapahtua sinä aikana.

Tässä kirjassa keskityttiin aika paljon Perriniin ja siihen, että Valkoviitat haluavat hänet hengiltä. Hän on tappanut pari valkoista aiemmin, eivätkä he oikein tykänneet siitä. Noh, kukapa nyt tykkäisi. Perrin kuitenkin hoitaa homman omaan suoraselkäiseen tyyliinsä ja saa yllättäviäkin liittolaisia lopussa. Kirjan tylsimmät pätkät liittyivät Perrinin susiuniin. Tiedän, että niillä on varmasti lopun kannalta paljonkin merkitystä, mutta ne nyt olivat vaan jotenkin vähän booooring lukea.

Matista on myös paljon tarinaa. Hänellä on tarjota uudelle kuningattarelle, Elaynelle, ylivoimaiselta kuulostava ase. Samaan aikaan hän tuskailee vaimonsa, Tuonin, puolesta. Vaimo kun sattuu olemaan suuri ja mahtava hallitisija. Merentakaisen kansan, joka haluaa vallata maat itselleen. Eli on siinä pojalla dilemma. Kirjan lopussa Mat myös lähtee pelastamaan monta kirjaa sitten kadonnutta Moirainea. Aes Sedaita, josta koko tarina oikeastaan lähti liikkeelle. Hän on varma, että nainen on vielä elossa Ghenjein Tornissa. Paikassa, josta Mat itse pakeni kauan sitten.

Egweneä yritetään salamurhata ja häneen syvästi rakastunut Gawyn yrittää ritallisesti pelastaa häntä. Poikaparka ei vaan saa ehkä aikeitaan esiin parhain mahdollisimman tavoin. Tarvitaan yksi melkein kuollut kosija, ennenkuin Egwene tajuaa, että nyt olisi tosi rakkaus kyseessä. Kirjassa muuten kositaan useampaan otteeseen. Eli yllättävän paljon romantiikkaa.

Rand kasaa porukkaa yhteen ja lopussa kaikki kynnelle kykenevät ja hengissä olevat kerääntyvät lopulta yhteen paikkaan. Kuka tukeakseen, kuka estääkseen Randia rikkomasta sinettejä. Jännä nähdä, onko kirjassa ns. nätti loppu vai käykö tässä joku Tulen ja Jään kaltainen 'kaikki kuolee kerralla' -tapainen juonenkulku. En oikein jaksa uskoa, että Jordan haluaisi tappaa päähenkilöitä tai mitään, mutta toisaalta. Mistäs sitä tietää.

Viimeinen osa on jo alkumetreillä Kindlessä. Lukuaikaa näyttää olevan n. 20 h, joten vaikka vietänkin lomaviikkoa, niin en taida silti ehtiä tällä viikolla kokonaan vikaa osaa lukemaan. Tosin, aurinko paistaa kivasti, joten ainakin yhden päivän voisi maata takapihan auringossa kirja kädessä :-) Ehtisi siinä nyt jo aika pitkälle.

Mankell, Henning: Valkoinen naarastiikeri

Kadonnut nainen, mustan miehen sormi, harvinainen eteläafrikkalainen pistooli, venäläinen radiolähetin - Kurt Wallander rakentaa kuvaa paloista, jotka eivät tunnu loksahtavan paikoilleen.

Kiinteistövälittäjä Louise Åkerblom katoaa jäljettömiin Ystadissa Ruotsissa. Maapallon toisella puolella Etelä-Afrikassa joukko buureja suunnittelee attentaattia, joka hajottaisi uudistusmieliset voimat ja palauttaisi vallan apartheidin kannattajille.

Rikoskomisario Wallander saa Åkerblomin tapauksen tutkittavakseen ja hän vaistoaa heti, ettei kysymys ole tavallisesta katoamisesta. Tutkinnan mittaan hän osoittaa jälleen pitävänsä ihmisyyttä tärkeämpänä kuin poliisien ohjesääntöä - ja maksaa vakaumuksesta kovan hinnan.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Minkä ihmeen takia suomalaisia pidetään aina melankolisena kansana? Kyllä nämä ruotsalaiset pikkukaupungin poliisit ovat ihan omaa luokkaansa. Tässä kirjassa Wallander saa ihmeteltäväkseen kadonneen kiinteistövälittäjän ja irroneen sormen. Nainen löytyy kyllä aika alkumetreillä ja sormen omistajakin kerrotaan lukijoille aika nopeasti. Wallander ei sitä tosin siinä vaiheessa tiedä. 

Edellinen osa kertoi Kurtin seikkailuista Latviassa ja tässä osassa sukelletaan Etelä-Afrikan historiaan. Toki, olen joskus historiaa lukenut ja tiesin buurien liittyvän tuonne päin maailmaa. Mutta tämä kirja valotti enemmänkin heidän historiaansa. Jännä oli lukea tarinaa, joka on kirjoitettu 1990 -luvun alussa ja mm. Nelson Mandela oli vasta vapautettu vankilasta. Juurihan minä katsoin telkkarista hänen hautajaisiaan.

Tarina etenee kahdella rintamalla. Toisaalla poliisit Kurtin johdolla yrittävät selvittää katoamisia ja irronneita sormia Ruotsissa ja toisaalla kerrotaan buurien halusta saada Etelä-Afrikka omaan valtaansa. Heidän mielestään valkoisten ylivaltaa ollaan rajoittamassa liikaa, joten radikaali salamurha saattaisi auttaa asiaa. Loppua kohden tarina tiivistyy ja luin taas aika vauhdilla viimeiset sata sivua. 

Nyt kuitenkin jätän herran Mankell vähäksi aikaa rauhaan. Politiikka on jees, mutta mieluummin nyt seuraavaksi pokkaririntamalla jotain vähemmän poliittista. Näitä kirjoja taitaa kuitenkin olla vielä kymmenkunta jäljellä, joten kyllä niitä vielä riittää. Ja tästäkin kirjasta jäi edeltäjänsä tapaan vähän halju fiilis. Kyllä me aika lintukodossa elämme. 

Ja sivuhuomautus: 44-vuotias ei ole vielä järin vanha, vaikka Wallanden parissa kohtaa antaa niin ymmärtääkin. Ei se hauta odota seuraavan mutkan takana, kun 40 pamahtaa mittariin.

Simukka, Salla: Musta kuin eebenpuu

Aika käy vähiin, ensi-ilta on oven takana ja Lumikin täytyy löytää keinot voittaa ahdistelijansa, jonka sielu tuntuu olevan musta kuin eebenpuu.

Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisikin sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisiko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?

Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman henkilöhistoriansa mustimmat salaisuudet.

Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen ja haluaa jatkaa siitä, mihin he kaksi jäivät. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Tämän loistavan suomalaisen sarjan kolmas osa tuli kirjastosta nopeasti lukuun, joten olihan se sitten pakko lukaista samantien. Kirjan lukemiseen ei kauaa mennyt, pituutta sillä oli piirun verran vajaa 200 sivua, joten se oli yhdellä istumalla kahlattu läpi. 

Pidin tästä enemmän kuin toisesta osasta, jossa tapahtumat sijoittuivat Prahaan. Tässä oltiin taas takaisin Tampereella, Lumikilla oli elämä tasaantunut, löytynyt poikaystävä ja rooli  koulunäytelmästä. Lumikkina, tottakai. 

Joku lähettelee sairaita kirjeitä Lumikille, näiden lähettäjää saikin sitten arvuutella aivan loppumetreille. Varsinkin toisessa osassa pedattiin myös toista salaisuutta, joka selviää tässä osassa. Ja kaiken lisäksi Liekki on palannut takaisin maisemiin. Ok, Liekin ajatusmaailmaa en kyllä ymmärtänyt. Ensin hän on yli vuoden pois, ja sitten kävelee takaisin ja kuvittelee, että homma vaan tuosta jatkuu. Ehkä ihan pikkuisen suuri ego tai jotain...

Sarjan plussaa olivat hieman erilaiset henkilöhahmot, lyhyet kirjat, tarina ei niiden takia rönsyillyt ja hyvä kirjoitustyyli. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille ikään katsomatta. 

Macomber, Debbie: Joulukuusikuja 1225

Näistä kirjoista nyt yleensä en mitään kirjoittele, mutta poikkeuksena Debbie Macomber:n Cedar Cove -sarja. Sarja kertoo pienen Cedar Cove -kaupungin asukkaista ja jokaisen kirjan nimi viittaa johonkin osoitteeseen kaupungissa. Ja sitten perehdytään tarkemmin juuri sen talon asukkaisiin. Ja ideana on siis aina rakkaus. Joko kyseessä on uusi liitto, vanha liitto, eronnut pari, eroava pari jne. Eli siis selkeää harlekiinikamaa. Tämä kirja on jo 12. osa ja täytyy sanoa, että kirjailija on jotenkin onnistunut tunkemaan samaan kirjaan kaikki aiemmissa osissa esiintyneet hahmot. Eikä siinä mitään, onhan tämä joulunumero, joten saahan sitä muidenkin joulukuulumisia kertoa.

Pääosassa tässä on kuitenkin joulukuusitilaa pitävä Beth, joka suostuu lastensa takia viettämään joulun exänsä Kentin kanssa. Tyttärillä on toki oma agendansa vanhempiensa suhteen, Romanttinen sellainen. Ja kasalla koiranpentuja etsitään uutta kotia. Sarjan kirjat ovat tähän asti olleet ihan arkisen kivoja, mutta tässä oli omaan mieleen ehkä vähänkin liian siirappista. Mutta, toki, harlekiini ja joulunumero --> need I say more?

Gagnon, Michelle: Kukaan ei kaipaa sinua

Kutkuttavan karmiva teknotrilleri teineille!

Ihmiskokeeseen tempaistun Noan on lyöttäydyttävä yksiin hakkeriaktivisti Peterin kanssa voittaakseen kilpajuoksun takaa-ajajiaan vastaan.

Noa Torsonilla ei ole aavistustakaan, miksi hän herää kummallisen karussa sairaalavuoteessa tippaletku käsivarressaan. Sijaiskotien kovettama tyttö joutuu ensi kertaa turvautumaan ulkopuoliseen apuun päästyään vaivoin pakoon vangitsijoiltaan.

Peter Gregory saa eräänä iltana päähänsä tarkistaa, mitä hänen tekopyhä isänsä puuhailee. Poika ehtii tuskin klikata salaperäisen Persefone-projektin tiedostoja, kun kotiin murtautuvat mustapukuiset miehet jo vievät kannettavan mennessään. Kun Noa ja Peter kohtaavat hakkeriyhteisön kautta, megaluokan datan analysointi ei jätä tilaa muille kuin äärimmäisen kammottaville tulkinnoille

Yhdysvaltalaisen Michelle Gagnonin (s. 1971) nuorille aikuisille suunnattua trilogiaa on verrattu Stieg Larssonin Millennium-trillereihin.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Lomalla ehtii lukea, joten tässäpä jo kolmas luettu kirja kahden päivän sisään. Taas mennään nuorisolinjalla, mutta tämä kirja oli aivan loistava. Tietokoneet, hakkerointi ja jännitys. Mitäpä muuta sitä tällainen vanha koodaritäti kaipaisi. Itselläni ei ole hakkerointi tai muutenkaan tietoturva -asiat niin tuttuja, että osaisin löytää tarinasta niitä epäloogisuuksia. Enkä niitä haekaan. Kun luen viihdettä, laitan aivot narikkaan ja annan mennä. (Jos ei nyt ihan idioottimaisia lapsuksia tule vastaan.)

Tässäkään kirjassa ei ole yliluonnollisia elementtejä, vaikka tarinassa kulkee keksitty sairaus. Mutta, erilaisia sairauksia maailma on varmasti väärällään, joten niiden levittämiseen ei avaruusöttiäisiä tai muita yliluonnollisia tarvita. Tämäkin kirja taas osoittaa, että ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen.

Noa ja Peter yrittävät selvittää, että miksi Noalla on vatsan auki leikkaava arpi ja mitä hänelle on tehty. Tietokonetempuillaan he saavat selville pala palalta karmean totuuden, ja sen takia heidän perässään on kokonainen liuta sekä rikollisia, että myöskin hyviksiä. Aina kun tuntuu löytyvän turvapaikka, ei se kauaa ole turvallinen. Peter ja Noa saavat alukseen lääkäriopiskelijan ja salaperäisen viestittäjän, joiden avulla he lopulta päätyvät torpedoimaan rikollisten toimia. Noalla on vaikeuksia luottaa kehenkään, mutta pikkuhiljaa hän päästää Peterin lähelleen. 

Tässä kirjassa oli jotenkin karmivaa, että monissa maissa on hyvinkin arkipäivää elintenmyynnit ja ihan silkat varastamiset. Ihmisiltä, joita ei kukaan kaipaa, viedään sisäelimet ja myydään ne eniten tarjoavalle. Tässä vähän vastaavaa tehdään lastenkotien lapsille ja kodittomille, joita ei kukaan enää etsi. Täytyy sanoa, että se ajatus sai aika vakavaksi. Kyseessä ei ole kirjailijan lennokas mielikuvitus. 

Luen ehdottomasti kirjasarjan toisen osan. Jäi tämä nyt niin kutkuttavaan kohtaan.

Simukka, Salla: Valkea kuin lumi

Olipa kerran tyttö jolla oli salaisuus.

Lumikki-trilleritrilogian piinaavan jännittävä toinen osa.

Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta.

Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin kummallisen uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Kohta lahkoa uhkaa suuri tragedia - ja joku aikoo vieläpä kääriä siitä suuret rahat. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.

Prahan vanhat kadut ja hautausmaat tulevat Lumikille tutuiksi lomasuunnitelmista poikkeavalla tavalla, kun hän joutuu juoksemaan henkensä edestä estääkseen tuhoisat suunnitelmat. Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerran toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Lumikin taru jatkuu, tällä kertaa Prahassa. Tämä kirja oli vielä lyhyempi kuin eka osa, joten tämän lukemiseen meni parisen tuntia. Luin sen sunnuntai -iltana heti ekan osan perään. Ja edelleen plussana pidän lyhyttä ja tiivistä tarinaa.

Tässä osassa ei paljon palata ekan osan tapahtumiin, vaikka Lumikki on hetkeksi joutunut palamaan takaisin kotiin Riihimäelle. Hän lähtee lomailemaan Prahaan saadakseen vähän rauhaa ja päästäkseen pois ahdistavasta ilmapiiristä. Prahassa hän kuitenkin törmää Zelenkaan, joka väittää olevansa hänen siskonsa. Koko kirjan ajan Lumikki kokee outoa tuttuuden tunnetta, johon liittyy pari vuotta vanhempi tyttö. Lumikki ei tiedä, onko tyttö mielikuvituksen tuotetta, vai onko Zelenka tuo outo hahmo menneisyydestä. Tässä kohtaa kuka tahansa lukija on jo tajunnut totuuden, mutta Lumikille se valkenee aika myöhään. Ehkä omaa elämää ei osaa niin läheltä nähdä.

Tässä kirjassa on myös jännitystä uskonlahkojen ja lehtimiesten taholta. Tällä kertaa pakoon juostaan Prahassa. Joka on turvallinen vaihtoehto jäisen Tampereen jälkeen. Lumikki saa kerittyä Zelenkan tarinaa auki ja lopulta saa koko kamalan kuvion selville. Ehtiikö hän pelastaa vastalöytyneen siskonsa (tai ainakin siskoksi väitetyn tytön)?

Nyt saadaan myös romantiikkaa peliin. Lähinnä takautumien muodossa. Ja nyt pointsit kirjailijalle rohkeuden takia. Enempää en spoilaa siitä tarinasta ;-)