tiistai 25. maaliskuuta 2014

Gagnon, Michelle: Kukaan ei kaipaa sinua


Kutkuttavan karmiva teknotrilleri teineille!

Ihmiskokeeseen tempaistun Noan on lyöttäydyttävä yksiin hakkeriaktivisti Peterin kanssa voittaakseen kilpajuoksun takaa-ajajiaan vastaan.

Noa Torsonilla ei ole aavistustakaan, miksi hän herää kummallisen karussa sairaalavuoteessa tippaletku käsivarressaan. Sijaiskotien kovettama tyttö joutuu ensi kertaa turvautumaan ulkopuoliseen apuun päästyään vaivoin pakoon vangitsijoiltaan.

Peter Gregory saa eräänä iltana päähänsä tarkistaa, mitä hänen tekopyhä isänsä puuhailee. Poika ehtii tuskin klikata salaperäisen Persefone-projektin tiedostoja, kun kotiin murtautuvat mustapukuiset miehet jo vievät kannettavan mennessään. Kun Noa ja Peter kohtaavat hakkeriyhteisön kautta, megaluokan datan analysointi ei jätä tilaa muille kuin äärimmäisen kammottaville tulkinnoille

Yhdysvaltalaisen Michelle Gagnonin (s. 1971) nuorille aikuisille suunnattua trilogiaa on verrattu Stieg Larssonin Millennium-trillereihin.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 
Lomalla ehtii lukea, joten tässäpä jo kolmas luettu kirja kahden päivän sisään. Taas mennään nuorisolinjalla, mutta tämä kirja oli aivan loistava. Tietokoneet, hakkerointi ja jännitys. Mitäpä muuta sitä tällainen vanha koodaritäti kaipaisi. Itselläni ei ole hakkerointi tai muutenkaan tietoturva -asiat niin tuttuja, että osaisin löytää tarinasta niitä epäloogisuuksia. Enkä niitä haekaan. Kun luen viihdettä, laitan aivot narikkaan ja annan mennä. (Jos ei nyt ihan idioottimaisia lapsuksia tule vastaan.)

Tässäkään kirjassa ei ole yliluonnollisia elementtejä, vaikka tarinassa kulkee keksitty sairaus. Mutta, erilaisia sairauksia maailma on varmasti väärällään, joten niiden levittämiseen ei avaruusöttiäisiä tai muita yliluonnollisia tarvita. Tämäkin kirja taas osoittaa, että ihmisen pahin vihollinen on toinen ihminen.

Noa ja Peter yrittävät selvittää, että miksi Noalla on vatsan auki leikkaava arpi ja mitä hänelle on tehty. Tietokonetempuillaan he saavat selville pala palalta karmean totuuden, ja sen takia heidän perässään on kokonainen liuta sekä rikollisia, että myöskin hyviksiä. Aina kun tuntuu löytyvän turvapaikka, ei se kauaa ole turvallinen. Peter ja Noa saavat alukseen lääkäriopiskelijan ja salaperäisen viestittäjän, joiden avulla he lopulta päätyvät torpedoimaan rikollisten toimia. Noalla on vaikeuksia luottaa kehenkään, mutta pikkuhiljaa hän päästää Peterin lähelleen. 

Tässä kirjassa oli jotenkin karmivaa, että monissa maissa on hyvinkin arkipäivää elintenmyynnit ja ihan silkat varastamiset. Ihmisiltä, joita ei kukaan kaipaa, viedään sisäelimet ja myydään ne eniten tarjoavalle. Tässä vähän vastaavaa tehdään lastenkotien lapsille ja kodittomille, joita ei kukaan enää etsi. Täytyy sanoa, että se ajatus sai aika vakavaksi. Kyseessä ei ole kirjailijan lennokas mielikuvitus. 

Luen ehdottomasti kirjasarjan toisen osan. Jäi tämä nyt niin kutkuttavaan kohtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...