tiistai 22. huhtikuuta 2014

Jordan, Robert; Sanderson, Brandon: Towers of Midnight

Edellinen osa meni tahmaten, mutta tämä sen sijaan imaisi mukaansa. Yhtäkkiä alkoi tapahtua joka rintamalla ja loppu lähestyi paljon nopeammin, kuin olin kuvitellutkaan. No siis joo, onhan tätä tarinaa tahkottu jo 13 kirjan verran, joten korkea aikakin. Tarinassa on edetty koko sarjan aikana n. parisen vuotta, joten ei mitään pitkää pätkää. Paljon on vaan ehtinyt tapahtua sinä aikana.

Tässä kirjassa keskityttiin aika paljon Perriniin ja siihen, että Valkoviitat haluavat hänet hengiltä. Hän on tappanut pari valkoista aiemmin, eivätkä he oikein tykänneet siitä. Noh, kukapa nyt tykkäisi. Perrin kuitenkin hoitaa homman omaan suoraselkäiseen tyyliinsä ja saa yllättäviäkin liittolaisia lopussa. Kirjan tylsimmät pätkät liittyivät Perrinin susiuniin. Tiedän, että niillä on varmasti lopun kannalta paljonkin merkitystä, mutta ne nyt olivat vaan jotenkin vähän booooring lukea.

Matista on myös paljon tarinaa. Hänellä on tarjota uudelle kuningattarelle, Elaynelle, ylivoimaiselta kuulostava ase. Samaan aikaan hän tuskailee vaimonsa, Tuonin, puolesta. Vaimo kun sattuu olemaan suuri ja mahtava hallitisija. Merentakaisen kansan, joka haluaa vallata maat itselleen. Eli on siinä pojalla dilemma. Kirjan lopussa Mat myös lähtee pelastamaan monta kirjaa sitten kadonnutta Moirainea. Aes Sedaita, josta koko tarina oikeastaan lähti liikkeelle. Hän on varma, että nainen on vielä elossa Ghenjein Tornissa. Paikassa, josta Mat itse pakeni kauan sitten.

Egweneä yritetään salamurhata ja häneen syvästi rakastunut Gawyn yrittää ritallisesti pelastaa häntä. Poikaparka ei vaan saa ehkä aikeitaan esiin parhain mahdollisimman tavoin. Tarvitaan yksi melkein kuollut kosija, ennenkuin Egwene tajuaa, että nyt olisi tosi rakkaus kyseessä. Kirjassa muuten kositaan useampaan otteeseen. Eli yllättävän paljon romantiikkaa.

Rand kasaa porukkaa yhteen ja lopussa kaikki kynnelle kykenevät ja hengissä olevat kerääntyvät lopulta yhteen paikkaan. Kuka tukeakseen, kuka estääkseen Randia rikkomasta sinettejä. Jännä nähdä, onko kirjassa ns. nätti loppu vai käykö tässä joku Tulen ja Jään kaltainen 'kaikki kuolee kerralla' -tapainen juonenkulku. En oikein jaksa uskoa, että Jordan haluaisi tappaa päähenkilöitä tai mitään, mutta toisaalta. Mistäs sitä tietää.

Viimeinen osa on jo alkumetreillä Kindlessä. Lukuaikaa näyttää olevan n. 20 h, joten vaikka vietänkin lomaviikkoa, niin en taida silti ehtiä tällä viikolla kokonaan vikaa osaa lukemaan. Tosin, aurinko paistaa kivasti, joten ainakin yhden päivän voisi maata takapihan auringossa kirja kädessä :-) Ehtisi siinä nyt jo aika pitkälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...