Harris, Charlaine: Kuiskauksia haudan takaa

Harper Connelly on 24-vuotias, rehellinen, lojaali mutta monien silmissä varsin outo nuori nainen. Teini-ikäisenä Harperiin iski salama ja hän sai kyvyn aistia kuolleiden sijainnin ja viimeiset hetket. Niinpä hän etsii työkseen kuolleita ihmisiä, apunaan velipuolensa Tolliver. Kaksikko liikkuu toimeksiantojen perässä paikasta toiseen ja saa selville salaisuuksia, joiden moni toivoisi pysyvän haudattuina. Harper ja Tolliver matkaavat nyt pieneen arkansasilaiseen kylään selvittämään paikallisen teinitytön kohtaloa. Tytön ruumis löytyy pian, mutta valheiden verkko on sotkuisempi kuin Harper olisi voinut koskaan arvata. Jokaisella kylän omalaatuisista asukkaista tuntuu olevan omia luurankoja kaapissaan, ja joku heistä on valmis menemään hyvin pitkälle pitääkseen ne siellä.

****************************************************

Yliluonnollinen dekkari. Tämä varmasti kuvaa parhaiten tätä kirjaa. Minä pidin. Kirjassa päähenkilönä hyörii hyvin samankaltainen neitokainen, kuin Harrisin edellinenkin sankaritar. Ajatustenlukija Sookie, joka kaveerasi vampyyrien ja ihmissusien kanssa.

Mutta ei se haittaa, molemmat daamit ovat aikaansaapia nuoria, joita tämä maailma näin laman aikana kaipaa. Harper on saanut kykynsä salamaniskun seurauksena ja hän kammoaa ukkosta yli kaiken. Hän kuulee kuolleet. Voin kuvitella, että vierailut hautausmaalla ovat aika mielenkiintoisia. Tässäkin kyllä pyöritään niissä maisemissa muutamaan kertaan. Sen lisäksi, että Harper siis kuulee kuolleet, hän myös näkee heidän viimeiset hetkensä. Jotka usein ovat väkivaltaisia. 

Ekassa osassa Harper etsii velipuolensa kanssa pienessä kaunpungissa kadonnutta tyttöä. Tuntuu, että jokaisella on oma lehmä ojassa, joillakin jopa koko navetta. Sisarukset molemmat virittelevät jotain romanssipoikasta tahoillaan, mutta lopulta he ovat kuitenkin kahdestaan, eikä oikein kehenkään voi luottaa. Kirjassa tapahtuu koko ajan, ja se on pidetty sopivan lyhyenä. Ei pitkitetty liiikaa. 

Taatusti luen sarjan seuraavatkin osat. Pidän näistä kirjoista, jossa ei tarvitse sen kummemmin ajatella, lukee kirjan, ja sen jälkeen sen voi unohtaa. Siitä jää kuitenkin hyvä mieli, ei harmita, että tuli luettua.